terveyskeskus.net

Terveyskeskustelu => Kipu yleisesti => Aiheen aloitti: VilleJuhani - Syyskuu 22, 2012, 20:47:11

Otsikko: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: VilleJuhani - Syyskuu 22, 2012, 20:47:11
Jotain haulla löysin, mutta en ihan otsikkona... Ei varmasti ole uutta kenellekään täällä, että ensin joutuu töistä pois, ja sitten vielä luopumaan harrastuksista yksi kerrallaan. Itse oon joutunut juoksemisen lopettamaan jo ajat sitten. Olen harrastanut mopoja ihan pikkupojasta saakka, ja nyt meinas reumalääkäri, että kannattais moottoripyöräily lopettaa. Joo-o, kyllähän siinä niskaa alkaa särkeä kun kypärä päässä vastatuuleen ajelee. Mutta mutta... Ei hemmetti, kyllä meikäläinen olis aika lyöty, jos pitäis panna pyörä myyntiin. Tämä harrastus kuitenkin mielialaa kohottaa tehokkaasti. Toisaalta lääkittynä ei voi ajella. Mutta aika keljua olis vaan pötkötellä kovissa lääkkeissä. Tästäkin on kokemusta aina aika ajoin ...
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Syyskuu 22, 2012, 21:48:46
Tutulta kuulostaa  :'(  Pois on jäänyt kuntosali lähes kokonaan. Itsepuolustuslajeista piti myös luopua kun ei enää uskalla kaatua tai ottaa vastaan päähän kohdistuvia iskuja  :puke:  Juosta ei pysty kun jalat ei kunnolla tottele komentoja eli heti kohta olisi turvallaan. Pyöräily ei oikein luonnistu jne...jne...jne... Kävelykin on ajoittain saamarin ongelmallista. Tilalle on tullut "ei liikunnallisia" harrasteita. Eläkepaperit on vetämässä joten työntekokin oli vissiin siinä  :(  em. syystä vapaa-aika on lisääntynyt joten jotain järkevää tekemistä on keksittävä jotta pysyy nuppi kunnossa. Onneksi olen hyvä kehittelemään itselleni erilaisia projekteja  ;)
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Nelli - Syyskuu 22, 2012, 22:32:11
Sama täällä, harjoittelin puolimaratoonia varten, en ole juossut metriäkään tänä vuonna. Maastopyöräily ja tavan pyöräily piti lopettaa kokonaan ja skiket kerää pölyä varastossa.Tätä menoa ei tarvia metriäkään hiihtää, ostin just viimetalvena uudet luistelusukset. Niin, ja ratsastamaan ei ole päässy moneen kuukauteen.  Mutta onneksi pystyy kävelemään, on tullut puskissa samoiltua ihan urakalla. Vauhti ei päätä huumaavaa ole, mutta se ei miuta haittaa. Kyllä tää varmaan pitemmän päälle rupee "miestä" syömään, nyt kuitenkin ihan positiivinen asenne päällä.  Minä olen karttanut kaikenlaista matkustamista jo vuositolkulla, ei kestä selkä pitkiä matkoja istua, ja missään muussa asennossa matkaaminen ei oikeen suju, kun on paha matkapahoinvointi.  Pitäs aina ite ajaa, niin ei tule paha olo.

Pitäisi varmaan miunkii miettiä jotain vähemman fyysistä tekemistä, mutta kun niin tekis mieli ulos kirmaamaan  :'(

Nelli
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ereritu - Syyskuu 23, 2012, 09:05:07
Pyöräily käy vain mini matkoin.Kävelenkin käärittävä tuulessa jumalaton käärö kaulalle muuten loputkaan päästä ei toimi kun niskat jumii.  Kaikkea käsillä tehtävää aina tykänny, kun jää tekemisen jälki. Niskat komentaa hieman toisin. Saas nähä kuin suksimisessa käy. Siinäkin ajat sitten ihmettelin alamäen tuomaa kipua.No jos leukaperät sökönä ja niskakin mitä on niin tuulistahan se kunnon alamäki on.

Yksi jota suren on lukemisen vaikeus. Joskus meni kirja sotalla nyt kilpparivajiksena ei oikein ole kirjaa sattunut johon kiinni jäisi.
Tosi tuttua toi kirmaus vimma. Vaan onhan se sanalasku: Jos ikä ei opeta muuta niin ainakin hiljaa kävelemään.

Sen verren väitän, että jotain me opimme myös näistä koettelemuksista muutakin.  Jaksaisi vaan sen asenteen pitää ,tuppaa välillä häviämään katkeruuden puolelle.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Iines - Syyskuu 23, 2012, 09:30:36
Minulla juokseminen jäi pari vuotta sitten, seuraaaksi pyöräily. Salilla voin tehdä enää tiettyjä liikkeitä ja varovasti, jäljellä on ratsastaminen. Eilisen hevostelun jälkeen lonkat tosin särki koko yön:( No, lukea voi vielä ja kuunnella musiikkia...
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Syyskuu 23, 2012, 09:44:17
No joo. Kaikki liikunnan harrastukset, ja työ tietysti on jäänyt. Muu vapaa-ajan liikunta ja toiminta. Kuten esim elokuvissa käynti ja monet tapahtumat. Pihahommat, metsäretket...
Listaa vaikka kuinka pitkälle, mistä on joutunut luopumaan. Jäljelle jää vaan lukeminen ja tämä minikannettavatietokone.
Että hemmetin tylsää on!!  >:(
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: rane - Syyskuu 23, 2012, 10:22:15
Pyörien rakentelusta ja rassaamisesta on ollut pakko luopua. Ajeleminen sen sijaan jatkuu. Pyörän vaihdettuani ajomatkat ovat vaan pidentyneet. Parempi siinä on istua kuin kotisohvalla. On iso pleksi, kuskille selkänoja, kunnon astinlaudat ja ilmajousitus takana. Pukeutuminen ja reittivalinta toki pitää tehdä pikiteitä suosimalla.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Jussi - Syyskuu 23, 2012, 10:56:14
Kylläpä tuo itseltäkin loppui ensin sali hommelit ja nyt kun kerta ranne ei taivu jatkossa sisään päin vaakatasossa niin rumpalin hommelitkin on silipuplee.Kitaralla ja syntikalla varmaan pystyy sekä bassolla jotain tekemään,mutta näköjään lenkkeily ym:ta siihen tilalle ja toisaalta oikian jalan ukkovarpaan paksunivel kettuilee välillä.Tuleekohan siitä sitten seuraava projekti saa nähdä ja onkohan siinäkin nivelrikko,mutta antaa hevosen surra sillon isompi pää ja enemmän karvoja.Ja muistupa vielä tuo fillari homma taidan antaa pojalle kun vaihde systeemi toimii kahvaa kääntämällä jotta tuo pojan maastopyörän tänne ja tekee silviisii vaihtokaupan.Nuoruudessa opettelin soittamaan myös vasenkätisestikin ja kirjoittamaan jotta pitää taas näitä verestää.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: salosa - Syyskuu 23, 2012, 14:59:16
Kyllähän niitä harrastuksia on pitänyt vähentääkin ja keksiä uusia keinoja niiden tekemiseen. Olen aina ollut käsityöihminen ja nyt töistä jäätyäni taas alkanut niitä harrastamaan. Neulomiseen (kutomiseen) on tullut pyöröpuikko ja helpot mallit, jotta olkapäät voi pitää rentoina ja työn sylissä. Kyynärpäiden alla on tyynyt tukena. Pitkiä aikoja ei tietenkään pysty tekemään, eikä aina, mutta ihan mukavasti välillä.
Olin aikaa jo päättänyt, että kun jään eläkkeelle, niin lähden mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön. Pienen kurssin jälkeen olin dementiapotilaiden ulkoiluttajana. Sitten kävin parin vanhuksen kotona ihan juttukaverina ja ns. "ulkoiluystävänä". En ottanut mitään säännölisiä aikoja, joten tein tätä ihan oman aikatauluni ja jaksamiseni mukaan. Asun kylän keskellä ja ystävät olivat aivan naapurissa.

Nykyisin olen yhden yhdistyksen sihteerinä. Sellainen pieni vertaistukeen perustuva yhdistys. Jäsenet kaikki iäkkäitä. Tietokoneen käyttötaitoisena pystyn aika pienessä ajassa tekemään sihteerin työt, kun entinen sihteeri kirjoitti kaikki käsin ja lapsenlapsi sitten koneella puhtaaksi.

Kaikkihan on tietenkin omasta kunnosta kiinni. Minä olen eläkeelle jäätyäni ollut kuitenkin kohtalaisessa kunnossa. 6 vuoden jalkaleikkauksien jälkeen pystyn käveleenkin nyt ihan mukavasti. Vapaaehtoistyö antaa todella paljon ja siinä aikalailla omat säryt ja kivut unohtuu.

Nyt on kyllä menossa sellanen kausi, ettei jaksa mitään. Joku ihme pahoinvointi ja kamala väsymys, johon ei meinaa millään löytyä syytä.

t. salosa
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: tyttönen - Syyskuu 23, 2012, 19:47:10
Mä en tiedä miksi, mutta mua rupes itkettään kun luin tätä ketjua. Tää on mulle niin herkkä aihe. Mua ei edes harmittanut se, ettei työsopimusta jatkettu, enemmän mua harmittaa rakkaasta harrastuksesta luopuminen.

Itse olin oikea heppatyttö. Rakastin ratsastusta hevostelua enemmän kuin mitään muuta. Mulle se rakas harrastus oli elämäntapa. Fillarilla kuljin tallimatkat. Välillä kävin tallilla joka päivä, matkaa oli 10km suunta. Tallilla kävin valmennuksissa ja ratsastin kaverien heppoja läpi. Saatoin olla tallilla koko päivän. Vitsi mä rakastin sitä touhua siellä.

Ton rakkaasta rakkaamman harrastuksen jouduin lopettamaan. Okei joo enää ei ole siihen edes rahaa, mutta silti mua itkettää kun tiedän, etten taida enää ikinä siihen pystyä. Se tunne kun olin hevosen kanssa yhtä oli ihan mahtava.

ironista tässä on se, että jos en olis aloittanut rastsastusta niin en olis ikinä tähän kipuhelvettiin edes joutunut.

Muut urheiluharrastukset on myös jääneet, olen nyt 14kk maksanut elixian jäsenyyttä ja olen tainnut käydä siellä 6krt. Viimeksi joulukuussa. 

En enää harrasta oikeastaan mitään muuta kuin leffoja ja telkkarin katselua. Ja joo pelaan mä tietokoneella the sims:ä, tää päivä on mennyt pelatessa ja kipuillessa
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: VilleJuhani - Syyskuu 23, 2012, 21:28:25
Justiinsa tuota minäkin tarkoitin, että kun joku harrastus on enemmän : elämäntapa. Itse esim. kohtuudella olen pystynyt vaihtamaan juoksun elokuvien katseluun, biljardin kaverien kanssa kahvitteluun samojen hemmojen kanssa, jne. Mutta just nuo mopot ja motskarit, kun niitten kanssa on ihan pikkupojasta asti pelaillut. Laitellut ja ajellut. No nyt toistan jo itseäni. Mutta kyllä korpeaa alkaa katsella, olisko missään vakuutusyhtiössä seisonta-ajallista vakuutusta. Se on vielä auki, seisooko pyörä ens kesän vai ei ...  Kiva kun tänne saa kirjoittaa   :kahvee:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Jussi - Syyskuu 23, 2012, 21:39:08
No tarkentaakseni musiikki harrastustani niin 36v tuli viikonloppuja ja nuorempana viikollakin käytyä keikoilla,mutta matkojen pidentyessä ja motivaation kadotessa lopetin.Ja olikohan jotenkin aavistus kun ranne kettuili kantaessa painavia kompoja niin sekin lisäsi sitä lopetus päätöstä.Laulanut olen pikkupojasta lähtien ja se kyllä taittuu myös ja mikäs se on vaikka itekseen vedellessä biisejä.Katotaan nyt mitä huominen tuo turhahan se on etukäteen murehtia kyllä nää harrasteet selviää ja toisaalta on kiva ollut vaihteeksi vetää henkeä ja tuumailla aivan rauhassa. ;)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Syyskuu 23, 2012, 23:50:09
näin se vaan on että nämä viheliäiset vaivat vie aika paljon elämästä :(
ensin jäi hiihtäminen ja pilkillä käynti vuosia sitten, pikkuhiljaa tanssiminen (joka oli tosi ihanaa), joogan jälkeen pari päivää puolikuollut, marjastus vielä onnistui kipeän polven kanssa mutta siihen kun lisätään kettuileva selkä, saa nähdä miten käy työn kanssa, ja nyt ei sitten voi istua ongellakaan ( ei kyllä voi oikein istua muuallakaan) eli ei sitten käydä myös konserteissa eikä paljon matkustellakaan.. mutta, onneksi on perhe ja koira, voi kävellä, vesijuosta, aina hetken ommella, virkata ja keksiä kaikkea pientä mukavaa. Että hyvinhän kaikki sittenkin on :) täytyy aina välillä itseäänkin tsempata.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: rane - Syyskuu 24, 2012, 15:00:02
Mulla on pyörässä vakuutukset jossa on seisontaominaisuus. Vähän pakkokin kun ei ikinä tiedä millainen on vointi.. Eipähän tarvi maksaa jos ei aja. Laitan privana mistä yhtiöstä on kyse.

Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Syyskuu 24, 2012, 15:08:00
Niin, nyt kun alkaa miettiä tarkemmin niin istumisen muututtua kivuliaaksi on mm. tv:n katselu on jäänyt vähälle. Samoin matkustelu. Konsertit ja muut istuen nautittavat kulttuuritapahtumat niinikään. Muusikon hommat keikkailun osalta on pitänyt lopettaa ( kevyt musiikki on raskasta kantaa  :rohonauru: ) Pitkää aikaa ei seisomaan pysty ja kun istuminenkaan ei tuo helpotusta niin ainoa vaihtoehto olisi soittaa ja laulaa pitkällään röhnöttäen  ;D  Tosin kitaraa ei enää pysty hetkeä kauempaa soittamaan kuten ei koskettimiakaan joten...  :'(   Laulamaan pystyn vaikkakin moneen kertaan ruhjotut kaulan rakenteet tuovat ääneen ylimääräistä kireyttä. Aiemmin jo mainitsinkin nuo liikunnallisten harrasteiden poisjäämiset. Kun työtkään eivät enää ole vapaa-aikaa rajoittamassa jää kaikki aika ihan itselle  :o  Kaikenkaikkiaan päivät tätä nykyä kuluvat hitaammin kuin ennen ja ovat hyvin samanlaisia. Samat rutiinit toistuvat.
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Anu crpsII - Lokakuu 19, 2012, 13:31:26
Tuttua hommaa. Siis, että on pitänyt luopua melkein koko elämästä :(.
Työkyky meni ja samalla tienaamisen mahdollisuus.
Kuin liikunnallisista harrasteista luopuminen pyörätuoliin joutumisen jälkeen.

Yleensä tulee mietittyä mitä ei voi tehdä. Kannattaa panostaa kuitenkin siihen, mitä vielä voi tehdä esim. itse käyn ratsastusterapiassa. Se on fantastisen hienoa, jee! Odotan aina sitä päivää, kun sinne pääsee ja saa silittää "omaa" hevosta ja antaa sille kiitospalan tunnin jälkeen.
Sitten voin käydä allasterapiassa, joka on kans  hienoa, kun pääsee saunaan  :).
Voin ajella invamopolla ja samalla käyttää koiraa lenkillä. Huvi ja hyöty tulee samassa  ;).
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Lokakuu 19, 2012, 14:17:37
Sinulla on kyllä Anu Asennetta!  :thumbsup:
Loistavaa, että olet löytänyt mm. tuon ratsastuksen. Ja tosiaan allasjumppa ja uiminen on mahdollista hyvin monissa tilanteissa.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Lokakuu 19, 2012, 14:27:49
Niinhän se on että pitäisi aina yrittää muistaa mihin vielä pystyy mutta...  :(  Usein sitä vain palaa käämit kun huomaa ettei joku aiemmin niin helppo homma olekaan sitä enää  >:(  Aiemmassa elämässä tykkäsin korjata mm. autoja ja tallista löytyykin kattava valikoima erilaisia vermeitä tuota silmälläpitäen. Nykyään johonkin pikku hommaan menee koko päivä kun kerrallaan voi käsiä käyttää minuutin, kaksi ja sitten on huilattava. Kumarat asennot ovat no, no  eikä istumaankaan pysty kuin hetken niin että aika turhauttavaa on yrittää mälvätä noiden peltilehmien kanssa  :'(

Kun liikunta kaikissa muodoissaan on joko mahdotonta tai kivuliasta, istuminen tuottaa kipua eikä kävelykykykään ole itsestäänselvyys vaaditaan toisinaan äärimmäisen hyvää mielikuvitusta löytää sellaisia asioita joiden tekeminen onnistuu ja tuottaa mielihyvää. Toistaiseksi niitä on löytynyt mutta lista lyhenee huolestuttavasti sitä mukaa kun ranka jatkaa lahoamistaan   :o  En ole pessimisti mutta tänään on vaan niin huono päivä.
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Nelli - Lokakuu 19, 2012, 14:48:15
Voi Ukkorähjä  :'( Miulla ei ole asiat noin huonossa jamassa, eikä tilanteeni ole kestänyt vasta kuin vuoden, mutta jo nyt minullakin on enemmän niitä huonoja päiviä kuin hyviä. Pelottaa että jään tähän tilaan tai vointi tästä vaan huononee, vaikea yrittää pysyä positiivisenä, vaikka lääkärit vakuuttelee, etteivät oireeni ole pysyviä.
Suuri hatunnosto teille, jotka tietävät ettei tilanne korjaannu vaan jopa pahenee ja jaksatte silti pitää pään pystyssä ja porskuttaa eteenpäin  :hoiva:

Nelli
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Lokakuu 19, 2012, 14:50:16
Ukkorähjä, tekstisi kuulostaa kovin samanlaiselta kuin omakin tilanne...  :-\
Yritetään jaksaa...  :hoiva:
Kyllä se aina piristää kun lukee Anun tapaisia juttuja, kuinka joku jaksaa vain ponnistaa!
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Lokakuu 19, 2012, 18:54:50
täällä on onneksi tilaa jakaa nämä huonot päivät ja saa päänsilitykset kaupan päälle.
kyllä näitä huonoja päiviä on meille jokaisella ja mieli silloin maassa,
silloin tämä paikka on toooosi hyvä, kun on monta muuta jakamassa tuo kaiken.
Mutta onneksi väliin mahtuu vielä näitä hyviäkin päiviä, toivottavasti kaikilla  :thumbup:,
nautitaan silloin niistä täysillä ja yritetään jakaa nekin, jospa se antaisi virikkeitä muillekin  :vrolijk_26:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Lokakuu 19, 2012, 19:45:23
Kiitos kaikille päänsilityksistä  :)  Olen niin pahalla päällä että tekisi mieli särkeä jotain. Sain joku päivä sitten lausunnon koko rangan magneettikuvista. Tokihan on ollut tiedossa että alaselässä ei asiat ole kunnossa mutta...  L III-IV välissä sidekudoksen, osteofyyttien ja välilevyn pullistuman aikaansaama voimakas selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi. Kanavan läpimitta kapeimmillaan 5 mm. Myös L IV-V tasolla ahtauma mutta lievempi. Tietää takuuvarmaa leikkausta. Siitä tuleekin sitten viides rangan leikkuu. Alan väsyä tähän leikkuusta toiseen elämiseen.

Kaksi vuotta sitten otettuihin kuviin verrattuna ahtauman eteneminen on ollut hurjan nopeaa. Vuonna 2007 selkäydinkanavaa avarrettiin suunnilleen samalta kohdalta ja nyt sitten tämmöinen torpedo  :puke:  Lisäksi kaularangassa ja rintarangassa on lausunnon mukaan kummassakin osittain revennyt välilevyn pullistuma jotka ovat kontaktissa selkäytimeen. Alaselässäkin on kaksi revennyttä välilevyä niin että alkaa vitsit vähenemään  >:(  Vaikka eläke onkin haussa niin olen silti salaa elätellyt toivetta töihin palaamisesta. Taitaa olla parasta alkaa totuttautumaan eläkeläisen rooliin. Aikanaan yksi fysiatri mulle sanoi että "tulet poika olemaan useasti leikkuupöydällä tuommoisen rangan kanssa". Oli niin oikeassa vaikka silloin teräsmiehestä seuraavana ajattelinkin tyypin puhuvan lämpimikseen  :vihellys:

Tämä palsta on niin bueno. Ketään ei vähätellä tai tuomita ja tuntojansa saa purkaa sydämensä kyllyydestä. Kiitos sekä ylläpidolle että palstalaisille.
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ereritu - Lokakuu 19, 2012, 20:12:04
No eipä ihme,jos pistää äkäiseksi. Koitahan silti vain jaksaa ukkohyvä.  :hali:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Miu - Lokakuu 19, 2012, 22:59:09
Tääläkin on ollut vaikeaa luopua kaikesta, mitä on ennen sairastumista tehnyt.. Moottoripyöräily jää seuraavaan elämään käsivamaan takia, autolla ajo ei luonnista, vaikka olisi automaattilaatikko, lääkitys sen verran vahva, ettei saa/uskalla lähteä liikenteeseen.
Olen työkseni ja harrastusmielessä aina tehnyt jotain autojen ja moottoripyörien parissa, verhoilua , sisustusta ym, mutta sekin on loppu.. nyt voi fiilistellä vänkärinpaikalla ja yrittää olla onnellinen  :-\ :-\
Kodin sisustaminenkin on kummasti jäänyt, kun ei toinen käsi enää toimi.. pakko vaan kiusata itseään välillä, josko pystyisi tapettia vaihtamaan ja uutta maalia seiniin...  :'( >:( ;D hommat alkaa hyvin, mutta jää ekan tapettivuodan jälkeen kummasti kesken, kun tajuaa olevansa yksikätinen... montä ärräpäätä on tullut lasketeltua... pakko se vaan on tyytyä kohtaloonsa ja ajatella positiivisesti, ehkä olen tähän mennessä remontonut yli omien tarpeiden...
Mutta tiedän sen tunteen, sisällä vihaa, "piip","piip" ja kaikkea negatiivista... ei ihme, kun kipupotilaille tyrkytetään masennuslääkkeitä "kivunhoitoon"....
 ~:/ ~:/ ja mä vaan mietin, että mulla piti olla rutiini leikkaus, mistä tää kaikki sai alkunsa... ~:/ ~:/ tasan ei jaeta nallekarkit, vai miten se sanonta meni nuiden lasten suusta  :vihellys:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Anu crpsII - Lokakuu 19, 2012, 23:03:39
Ukkorähjä, tiedätkö minkälainen operaatio sulle tehdään?
Voithan sä särkeä vaikka lautasen, pudotat sen oikein korkealta ja sit mietit, kuka korjaisi sirpaleet  ;).

Pidä kiinni siitä töihin palaamisesta. Se on sun unelma. Vaikka tulisikin se päivä, että et pääsisikään duuniin, niin unelmia pitää olla. Sitä paitsi, jos joutuu eläkkeelle, niin saahan siinäkin vielä hitusen tienata.

Minä toimin luottamustoimissa sihteerinä ja korvaus on satasen vuodessa :jeee:, ei paljon päätä huimaa mut onpahan jotain tekemistä ja pystyy omien kokemuksien kautta vaikuttamaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Sitten pääsen koulutuksiin ja käyn keväisin verkkokoulutusta jaksamisen mukaan.
Pyörätuolissa olen istunut 8v. Silti näen unia, miten juoksen pitkällä askeleella naapuritalojen ohi ja ihmettelen, mitähän naapurit tuumaavat tästä muutoksesta. Herään unesta ja hymyilyttää  :thumbsup:.

Harvoin tulee ajateltua, että on leviävä crpsII tai selässä L2-S1 merkittävä osteoporoosi tai miten vammasta johtuen pissa tulee itsekseen alle. Totean silloin, että no niin pissa tuli... Tai miten kaularanka on kauttaaltaan rappeutunut ja niskaa painaa pullistuma tai L2-S1 välilevyt ovat niin rappeutuneet, että vuotavat nesteen kudoksiin, joka sitten ahtauttaa hermojuuria.
Sorry, en jaksa kirjoittaa enempää vioistani. Mutta kirjoitin siksi, että useinkaan en koe edes itseäni selkäkroonikoksi. Ajattelen vain, että no selkä on paska ja se siitä.

Ja ukkorähjä; kun sitten totuttelet eläkeläisen rooliin, niin se vasta onkin ihmeellistä aikaa. Sitähän sanotaan, että eläkeläisillä on aina kiire. Se muuten pitää paikkansa just eikä melkein  :). Kalenteri on niin täynnä menoja, että kohta pitää anoa eduskunnalta yksi ylimääräinen arkipäivä ::).

Miu:lle; samanlaiset ajatukset on mullakin, oli kyllä iso leikkaus. Miten paljon tekivätkään vahinkoa, en kävellyt vuoteen, kun aivot eivät antaneet käskyjä alaraajoille. Enkä kävele kuulema koskaan. Ou jee! Mutta mulla on pinkki pyörätuoli, aina löytyy joku joka työntää jos ei pysty itse kelaamaan.
Elämä on tässä ja nyt. Ei kannata miettiä liikaa menneitä. Niitä ei voi enää muuttaa. Nautitaan sen sijaan hyvistä hetkistä, pienistä iloista ja tästä foorumista ja kivoista ihmisistä joihin täällä tutustumme :).
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Lokakuu 19, 2012, 23:39:15
Ihan oikeassa olette  :hali:  Eteenpäin pitää pyrkiä, vaikka sitten takaperin konttaamalla :rohonauru:  Sitä vaan joskus kyllästyy kun tulee uutta lunta tupaan. Nyt kun on jotenkin onnistunut sisäistämään sen että on selkäydinvammainen (selkäydinvaurio kaularangassa) siihen liittyvine monine oireineen niin ei jaksaisi taas aloittaa ison leikkuun jälkeistä toipumisurakkaa. Ihan pelkkä arkioleminen nykyiselläänkin vie energian niin että illalla on ihan poikki. Käyn viikottain selkäydinvamma-potilaille tarkoitetussa kuntoutuksessa jolla yritetään parantaa tai ylläpitää mm. raajojen toimintaa. Huvitti tuo "Anu crpsII":n kirjoitus pissan tulemisesta alle   ;)  Samaa tapahtuu itsellänikin eikä sille tosiaan voi kuin nauraa.

Ei musta oikeasti ole mihinkään töihin enää. Erikoislääkäreiden lausuntojen mukaan "en ole työkykyinen mihinkään työhön eikä työkykyä kuntoutuksellakaan ole saavutettavissa". Kyllä minä sen ymmärrän ja hyväksyn mutta...  Onnekseni olen hyvä keksimään itselleni vähemmän fysiikkaa vaativia harrasteita niin ettei aika tule pitkäksi.

Kävelyn suhteen olen eniten peloissani. Se on jo nyt vaikeaa enkä ilman Baklofen-lääkitystä omin jaloin kulkisi. Jos leikkuussa tapahtuu pienikin lipsahdus voi jalat lopullisesti tiltata. Toisaalta jos ei leikata niin sittenkin tilttaavat. Molempi pahempi. Sen verran leikkuusta tiedän että nikamien takakaaria joutuvat poistamaan saadakseen selkäytimelle tilaa. Titaania tulee pakettia tukemaan. Luuduttakoot vaikka koko rangan minun puolestani.
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Anu crpsII - Lokakuu 20, 2012, 02:39:25
Jos ei ole ihan pakko, niin pliiiis, älä anna luuduttaa koko rankaa ???!
Lohdutukseksi voin sanoa, että luudutusleikkaukset ovat kehittyneet kymmenessäkin vuodessa paljon.
Minulla kun oli eka selkäoper. v. 01, makuutettiin sängyssä pitkiä aikoja ja istumakielto oli 4 kk. Se se vasta invalidisoi.
Sitten piti pitää sellaista rautaliiviä puoli vuotta, se kuulema edesauttoi luutumista.
Minullekin tehtiin selkäytimelle tilaa mutta vaurioitettiin sitten hermoja, joten tässä on tulos :thumbdown:.
Sanottiin leikkauksen onnistuneen teknisesti. Sitten kun istuin leikkauksesta vuoden päästä kipupkl:n aulassa, niin ihmettelin mitä mä täällä teen, kun leikkaus kerta onnistui. Myöhemmin sanottiin välilevyjen olleen niin huonossa, kunnossa ettei niistä ollut tarkoitus saadakaan priimaa. No, olishan tuo tieto ollut kiva saada jo ennen leikkaustakin. Tietoa sai niin pirun vähän.
MUTTA nyt sitä osaa kysellä. Kyselen lääkärin pyörryksiin eri asioista.

No, eipä kuitenkaan ollut tarkoitukseni pelotella sinua. Kun leikkaus on aina se viimeinen vaihtoehto, pitää pitää yllä toivoa paremmasta.
Älä ajattele sitä, että leikkauksessa voi tapahtua jotain ja kävelykyky menee. Jos se sitten menee, niin sitten on niiden asioiden aika. Älä stressaa itteäs vielä siitä. Niistäkin asioista vaan kummasti selviää. Sit voit valita ittelles hienon pyörätuolin aluvanteineen kaikkineen :laugh:. Mut oikeesti, nämä asiat tulee eteen sit jos tulee, meistä kukaan ei tiedä näitä etukäteen.
Kyllä me tuetaan sinua täällä, et jää yksin :)!
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Lokakuu 20, 2012, 14:04:08
Kyllähän minä edellisten rankaleikkuiden tuomalla kokemuksella tiedän että luudutukset nykyään ovat ihan peruskauraa ortopedeille ja neurokirurgeille enkä pelkää leikkausta/toipumista/kipua. Pelkästään kaularankaan on laitettu titaania kolmeen eri kertaan ja kaikki operoinnit yhteenlaskien 9kpl ovat onnistuneet odotetusti. Ihan priimaa ei ukosta ole tullut mutta ns. nurkka-ajossa pärjää  :D  Eikä ole lääkäreiden vika jos ranka on niin sökö että yhden kohdan kun fixaa niin vierestä alkaa lahota   ???

Ulkopuolisten on välillä hankala sisäistää etten pysty lähellekään samaan mitä ennen. Näytän kuulemma niin terveeltä. Olen edelleen kohtuu timmissä kunnossa. Aiemmin tuli osallistuttua paljon mm. erilaisiin talkoisiin. On turhauttavaa selitellä nykyistä osallistumattomuuttaan. Liikuntaharrastuksista luopuminen on ollut varmaankin se kovin paikka. Hyvän fysiikan turvin olen päässyt "varikkokäyntien" jälkeen nopeasti "radalle" mutta nyt kun kunnon ylläpito on hankalaa niin tulevien operointien jälkeinen toipuminen arvatenkin hidastuu.   

En minä varsinaisesti pelkää mitään. On turhaa murehtia asioita joihin ei pysty vaikuttamaan. Joskus sitä vain tulee miettineeksi että eikö tämä jo riittäisi. En minä nyt ihan tosissani ollut sen "koko rangan luudutuksen" suhteen  ;)  Se tulee jos on tullakseen... 

Nyt olen kirjoittanut niin paljon ohi topicin että poistun hiljakseen takavasemmalle. Viime yö oli parempi kuin muutama aiempi. Nyt jaksaa taas hetken hymyillä   :happy:  Kiitos kaikille kuuntelijoille ja Anu crpsII:lle iso  :hali:  Olet optimismissäsi vailla vertaa   :thumbsup:
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Lokakuu 20, 2012, 14:10:42
Alkaa tuo kirjoituksesikin, Ukkorähjä, näyttää vähän valoisammalta! Hyvä niin!  ;)

Kyllä nuo harrastusasiat ovat arkoja, ja tuntuu välillä ettei jaksa tehdä edes sellaista mitä pystyisi.

Esim. minä olen aina harrastanut myös musiikkia. Ja musiikin kuunteleminenkin on minulle todella tärkeää ja virkistävää. Vaikka sen tiedän ja se ei vaadi juuri mitään, en kuitenkaan JAKSA laittaa sitä musiikkia soimaan ja alkaa nauttimaan siitä....  :-\
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: rane - Lokakuu 20, 2012, 15:17:32
Kokoaikaisen eläkkeen rinnalla on myös osatyökyvyttömyyseläke. Mun piti luopua kokopäiväisestä työstä ja oon ollut osiksella nyt reilun kaksi vuotta. Kivut on olemassa, mutta työ pitää liikkeellä ja ajatukset muualla kuin sairastamisessa.

Talvisen tallirassauksen sijaan oon tehnyt nahkatöitä, laukkuja, reppuja sun muuta. Työkaluihin ja laitteisiin upposi melkoinen summa rahaa, jospa noista jonkun killingin saisi takaisinkin.

Nyt tympäsee kun pitkä talvi edessä ja pyörä makaa tallilla. Eikä pysty sitä rakentelemaan. Syyshuoltokin tehtiin liikkeessä, joten edes sitä ei ole keväällä edessä. Toisaalta; en pystyisi tekemään sitäkään.. lähinnä olemaan valon näyttäjänä ja työkalun ojentajana. Olisi mukava rakentaa jotain museoprojektia, mutta ei ole enää terveyttä eikä sen seurauksena isoa tallia ja kaikkea mitä siihen liittyi. No, se aika oli ja meni. Nyt mennään näillä ja oon onnellinen siitäkin vähästä mitä nyt pystyy. Joku ei pysty tähänkään.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Lokakuu 20, 2012, 21:16:23
Voihan Ukkorähjä  :hoiva:,
auttaisin jos voisin..
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Lokakuu 21, 2012, 16:28:29
No, itse asiassa helpottaa jo sekin kun saa murista kiukkuansa tänne palstalle   :D  Läheisten (terveiden) niskaan ei mielellään kaada murheitansa mutta täällä palstalla on ihmisiä jotka painivat vastaavien murheiden kanssa ja sen vuoksi ymmärtävät mistä kenkä puristaa. Samalla asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin   ;)
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Lokakuu 21, 2012, 17:18:26
ja ei ne terveet ymmärräkään mistä kenkä puristaa..
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Lokakuu 28, 2012, 12:24:36
Olen tässä välilä kokeillut käsitöitä. Kädet kun pelaa, niin sitä ongelmaa ei ole.
Mutta. Kaikki tuntuu vaikuttavan kuitenkin alaselkään!
En voi istua, ja makuulla kutominenkin vihloo selkää.

Eli nekin harrastukset voi toistaiseksi myös unohtaa.
No kirjan lukeminen ja musiikin kuuntelu on vielä mahdollista. Harrastan siis niitä!
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: rane - Lokakuu 28, 2012, 23:43:26
Harrastetaan tässä ketjussa. Siirsin rönsyt omaan ketjuun.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Lokakuu 29, 2012, 05:17:43
Harrastuksista kun puhutaan, niin ei enää kivun takia riitä keskittymiskykyä sudokuihin. Ratkoin niitä vielä viime vuonna kasapäin. Nyt ei enää pää pelaa samalla tavalla ja tosiaa keskittymiskykyä rassaa tuo pistävä kipu.  >:(
Ja onhan tässä joutunut luopumaan harrastuksista jo aiemmin. Veneily on melkoisen rakas asia. Ei pysty. Kyydissä olokin on tuskaa tärinöineen ja viimoineen.  :'(
Moottiripyörän kyydissä olo oli toinen harrastus, jonne ei ole ollut enää mitään asiaa.
Polkupyörällä ajaminen. Pihatyöt ja puuhat....  :-[
Ei kyllä mikään ole entisellään. Ei pysty edes pikku hommaa itse tekemään.
Odottaisin kyllä, että voisin leikkauksen jälkeen palata edes kevyisiin harrastuksiini.
Täytynee nauttia merestä vain rannalta katsottuna.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ukkorähjä - Lokakuu 30, 2012, 09:39:57
Niin, tuota satuo:n tekstiä lukiessani hoksasin etten ole aikoihin käynyt enää kalastamassa veneestä käsin. Ei pysty istumaan veneessä tai yleensäkään missään...   >:(   Jos isompi vonkale kävisi vieheeseen kiinni niin en näillä käsillä taitaisi saada sitä keploteltua veneeseenkään. Väsyisi kädet ennen kalaa  ;D  Pitäisi olla sen verran isompi vene että olisi tilaa kävellä niin että jäisi istuminen vähemmäksi. Kenties lisäksi joku joka hoitaisi kalastamisenkin... Taitaa olla parasta hakea kalat marketista   :( 
-Ukkorähjä-
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Lokakuu 30, 2012, 10:18:55
Me saimme selkävaivaisen mieheni kanssa viime kesänä ison kalan. Oli melkoinen työ ja tuska saada se vedestä rannalle.   :D No sitten vielä tajuttiin, että pitää se jotenkin saada sieltä maastosta autollekin vielä kannettua!! ja se onneton kala ei mahtunut edes muovipussiin....  ;D
Piti ottaa nokoset välissä laavun penkillä ja ladata akkuja!
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ereritu - Lokakuu 30, 2012, 11:45:17
Voihan kalajuttu.  :rohonauru:

Mulla jäi viimekesänä menemätä saunasta järveen yks kerta olevinaan perustellusti.
Hauki pyöri laiturin seutuvilla. Mitä lie jahannut,kun palasi vaikka tömistellen ajoin poiskin.

Tuo oikeen uimisen vaikeus ottaa aivoon. Pitää olla lämmintä ja syvää että voi vesijumpata.
 Siihen pystyy vain hallissa ja matkaa mokomaan on. 
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: MaKo - Lokakuu 30, 2012, 12:35:13
Harrastukset, harrastukset.....kaikki on toistaiseksi tauolla ja toivon että vielä joku päivä kykynen jatkamaan siitä mihin jäin.
Hyötyliikuntana kuljin työmatkat, 12 km päivässä pyörällä, kesät ja talvet. Toinen pyörä on just talvihuollossa, vein ennenkuin menin leikkaukseen. Bonuksena leikkauksesta tulikin sitten tämä hermovaurio jalkaan, joten ei pyöräillä, ei.
Ei edes kävellä ilman kyynärsuvoja :(
Kuntosalilla kävin vähintään 4 kertaa viikossa, spinning, body vive, zumba, kahvakuula, kaikki kelpas ja maistui mulle, myöskin varsinainen kuntosalitreeni.Olen just saanu itseni tosi hyvään kuntoon edellisten syöpähoitojen jälkeen ja olen niiiiiin nauttinut hyvästä fyysisestä kunnosta, tosi kiva käydä töissä, ja touhuta jos jonkinmoista kun jaksaa.
Nyt vähän pelottaa jos toi mun jalkani ei tosta kokonaan kuntoudukaan, silloin jää kivat kesähommat kokonaan pois, nimittäin mulla on pieni moottoripyörä millä ajelen kesäisin. Ja tosi rakas harrastus mieheni kanssa on purjehdus, kesällä vietetään kaikki kauniit päivät järvellä ja nautitaan, nautitaan. Sekin todennäköisesti jää kun en mitenkään pysty hyppäämään sinne veneeseen.
Nämä on tietysti vähän ennenaikaisia miettiä kun tosta jalasta ei ole mitään varmaa tietoa paranemisesta, kaikki on mahdollista.
En kuitenkaa murehdi noita asioita, totean vaan. Ennenaikainen murehtiminen on niin turhaa, jos asiat ei toteudukaan, niin koko murehtiminen on mennyt ihan hukkaan!!!
Työstäni tykkään paljon ja nautin sen tekemisestä enkä kestä jos mun työni onkin nyt sitten tehty.. Muutenkin pitkä saikku on niin turhauttava kun olen aina ollut niin energinen ja kova touhuamaan, nyt on tekemiset ja vauhti  rajoitettua....höh..
Mutta...näillä mennään, ja sillä vauhdilla millä päästään, eikös vaan !!!!
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Anu crpsII - Lokakuu 30, 2012, 20:43:01
Eletään tässä hetkessä. Se on parasta. Vaikka kipuillaankin. Mutta ollaan monessa asioissa viisaampia kuin kanssakulkijamme eli siinä, ettei eletä huomista eikä eilistä.

Itse sorrun helposti siihen, että katselen uimahallissa 80-vuotiaita ja ajattelen, että mun pitää tehdä siellä yhtä paljon kuin hekin. He käyvät helposti tunnin verran kuntosalilla. Uivat puoli tuntia ja jumppaavat puoli tuntia.
Minä en pysty enää mihinkään noista. Mutta silloin kuin pystyin, niin uin ihan pelkästään suorittamalla matkaa.... Sitten olin niin kippee monta viikkoo, etten sängystä päässy ylös. Mun kaveri haki mut usein altaasta pois. Sanoi, että nainen on haettava sieltä pois, kun se ei itse tajua parastaan... :vihellys:.

Ajatukset luisuu vieläkin helposti tuohon, että pitäisi ja pitäisi tehdä jotain semmosta liikunnallista, että syke hakkais hulluna.
Siinä on yksi mutta. Ei pysty. Ei kykene.
Tosi vaikee tajuista selvittää itselleen tätä asiaa. Ja muista nyt puhumattakaan. Ettei heitetä treenikassia olalle ja lähdetä harrastamaan.
Mutta aina voi tehdä jotain muuta ja tehdä niistä asioista niitä kivoja juttuja, jotka kannattelee meitä.
Esim. meillä pelataan miehen kanssa pelejä. Yhteistä tekemistä :).
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: celca - Marraskuu 14, 2012, 06:14:40
Löysin tällaisen pienen laulun.

http://areena.yle.fi/tv/1722683

Välillä kummasti auttaa näin yksinkertainen asia yhä uudestaan yrittämään  :)  :thumbsup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: MaKo - Marraskuu 14, 2012, 10:59:41
Celca....kerrassaan loistava, kiitos jakamisesta  :D
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Joulukuu 15, 2012, 23:16:41
No niin nyt tämä ketju meinaa luisua ohi... ;)
Mutta tosiaan nykyään on niin kaikki tekniikka kehittynyt että on todella paljon uusia harrastus-mahdollisuuksia ja -keinoja.
Toivottavasti jaksaisimme vain etsiä ja löytää omiamme!
Kekseliäsyyttä, positiivista asennetta ja huumoria niin jotain pitäisi löytyä! :thumbsup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Elokuu 13, 2013, 17:03:25
Ite olen onnellisessa asemassa; en ole joutunut vielä luopumaan, vaan itte asiassa sain rakkaimman juoksuharrastukseni takaisin treenikuvioihin 3 vuotta sitten - Myocrisinin avulla saatiin päkiät kuntoon ja juoksu alkoi sujua. Senpä jälkeen onkin juostu 3 täysmaratonia, 2 puolikasta ja yks ultrajuoksu.

Melkein samalla lailla kävi toisen rakkaan harrastukseni kanssa. Ranne luudutettiin 2009 ja ajattelin, etten varmaan enää paljoa pysty pelaamaan jääkiekkoa, mutta viime syksynä minut saatiin houkuteltua kaukaloon (vanhat varusteetkin mahtuivat päälle, vaikka olinki nostanut luistimet verbaalisesti naulaan 2002 pelattuani 10 vuotta kiekkoa) ja nyt pelaan kahdessa eri joukkueessa, työpaikan ja kaupungin mimmien joukkueessa. Tällä hetkellä en ole vielä saanut lupaa mennä jäälle matsaamaan rasitusmurtuman vuoksi, mutta sama homma jatkuu, kunhan lupa heltiää :) Niin juoksun kuin kiekonkin suhteen.

Juoksutauolla (määrätty heinäkuun alusta lokakuuhun) on tullut ostettua maantiefillari ja sillä on tahkottu pitkää lenkkiä (no ei nyt hirmu pitkää vielä, 30-100 km välillä mennään). :)

Hiki pitää saada pintaan, muuten mie en vain osaa nauttia.. Jos jostain joskus pitää luopua, on tilalle kehiteltävä jotain uutta ja piristävää. Mielikuvitushan on rajaton :) Ja niinhän se meillä jokhaisella menee, että päivä kerrallaan ja jokaisesta hetkestä on nautittava - terveenäkin! :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: satuo - Elokuu 18, 2013, 21:26:11
Kyllä se kaikenlainen veneily on myrkkyä!!
Tärinä, kovahkot penkit, muu huojunta ja heilunta + se pahin: istuminen!  :'(  :sadattelu:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: VilleJuhani - Helmikuu 07, 2014, 23:23:22
En minäkään ole voinut enää vuosiin veneestä kalastaa. Eikä kyllä pahemmin kestä virveliäkään heitellä rannalta. Mato-onki-meiningillä mennään. Eihän siinä saalista oikein saa, minä ainakaan. Mutta saa sentään hyviä maisemia katsella. Paikat pitää nykyään valita niin, että pääsee autolla lähelle, ja ei kovin vaikeakulkuista. Onneksi poikani on kova onkija. Eli tavallaan olen luopunut omasta kalastusharrastuksestani toistaiseksi. Tämä on ilmeisesti sitten sellaista isä-poika-laatuaikaa...
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Helmikuu 07, 2014, 23:31:08
mato onkimista minä kaipaan,
käytiin ennen usein vaan kun tykkäisi kalastaa veneessä istuen,
istumaan jonkin aikaa pystyy,
vaan kuka jaksaa nostaa veneestä pois  ~:/ ;D
jotenkin se asento on sellainen ettei sitten jalat pidä ollenkaan.
Ei ole oikein sellaisia ranta paikkoja tiedossa josta voisi rannalta käsin onkia 
ja jäällä (tai muuallakin) kävely ei onnistu pitkiä matkoja että vois käydä pilkillä :(.
ja ahvenkukko olisi parasta herkkua  :yummy:
nyt on sekin jäänyt vähälle tekemiselle.
harmittaa vain kun onkiminen oli osa kesän iloista, kuten myös marjastus.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Helmikuu 08, 2014, 09:52:56
Höh, voi että :( harmittaa pelkästään lukea teidän haikeita ajatuksianne rakkaiden harrastusten menettämisestä.  :hali:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Helmikuu 08, 2014, 20:51:40
Onneksi on voinut harrastaa ja nauttia!  :jeee: Onneksi on myös tullut tehtyä kaikkea. Hukkaan olisivat kykenemisen vuodet menneet eläkeikää odotellessa. Nyt voi onneksi katsella kuvia ja lukea vanhoja reissupäiväkirjoja!  :thumbsup: Siinä mielessä mielen alakulolla on positiivinenkin vaikutuksensa, ettei jaksa kaivata menetettyjä harrastuksia, koska ei jaksaisi nauttia niistä kuitenkaan. Muuten kyllä syvältä, joten yritetään keksiä vanhojen harrastusten tilalle uusia, vaikka välillä vaikealta tuntuukin.  :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: ereritu - Helmikuu 09, 2014, 10:01:35
Nyyh, Tahtoisin hiihtää mut ei vaan nyt anna. :sadattelu:  :'(
toi suu vetää ruokaa ja jotenkin pitäs kuluttaakin.

Muistissa kuin nautin täs välillä, kun vapaatyylihiihdon opin. Järvitasasella ol kivaa . Onneksi kerkesin kokea ees.
Nyt sapettaa toisten kilometri kehut. Vaikka iloakin ukon harrastamisesta toki osaan kokea.Mukaan vaan mielisin :vihellys:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: VilleJuhani - Huhtikuu 17, 2014, 13:28:34
Minäkin innostuin vapaasta tyylistä jo heti 80-luvun lopulla, kun ekat luistelusukset sain. Oli huimaa, kun meni niin lujaa, vaikka pikkuisen tökki vauhtia. Siitähän seurasi parhaimmilaan monenkymmenen kilometrin lenkkejä. Mutta ehkä me vielä joku päivä hiihdetään, ereritu. Vaikka perinteisellä tyylillä.. Nyt en pysty, mutta ollaan luottavaisia, jospa tuo lääketiede vaan kehittyy koko ajan nopeammin..
Monesti näen unta, jossa juoksen tai luistelen. Toivottavasti enneunia..  ;)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Huhtikuu 18, 2014, 10:07:15
 :thumbsup: toiveille ja haaveille, koko ajanhan tota edistystä taitaa tapahtua, joten piän peukkuja että haaveenne hiihtoharrastuksesta palautuvat. Ja enneunenne toteutuvat! :)

Itte haaveilen paraikaa ultrajuoksussa satasen matkasta ja toivon todella sen toteutuvan syksyllä! Päkiöiden kanssa saa aina olla "silmä kovana", ne tuppaavat välhiin edelleen ja ilmeisesti loppuikäni ajan hieman ärtymään pidemmillä lenkeillä, mutta onneks on kompressiosukat keksitty, tukevat päkiöitä mukavasti :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Iines - Huhtikuu 18, 2014, 10:23:58
Minulla loppui juokseminen jokunen vuosi sitten, kun nivelet alkoivat paukkua. Kohta pitäisi alkaa harjoitella pyöräilyä tuossa rantatiellä, kokeilla kestääkö lonkat ajaa työmatkan. Ratsastuksesta on onneksi ole joutunut luopumaan, ja se onkin todellinen henkireikäni.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Huhtikuu 18, 2014, 14:01:55
Tällä hetkellä olen luopunut kävelyä ja parin km pyöräilyjä lukuun ottamatta kaikesta liikunnasta. Toukokuussa toivon pääseväni takaisin jumppaharrastuksiin, jotka ovat pakollisia kropan hyvinvoinnille. Kerrankin luopuminen ei ole ollut tuskallista, koska en vain jaksa eikä edes huvita.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: sickpuppy - Huhtikuu 20, 2014, 08:21:06
Tanssi jäi aikanaan, vaikka silloin ei mulla vielä suuria oireita ollutkaan. Huomasin, ettei pyörähtelyt ja hyppäämiset enää onnistuneet kunnolla. Oli siihen jättämiseen muitakin syitä, mutta haaveilin vielä joskus ehkä uuden tanssin opettelusta. Tässä eräänä päivänä kokeilin hieman verestää taitojani, ja seuraava päivä menikin sitten kovissa tuskissa. Ei taida tästä akasta enää tanssijaa tulla. Ehkä voisi yrittää joskus vielä kevyesti kokeilla...

Ratsastuksen aloituksesta haaveilin, mutta ei taida olla mahdollista näillä räpylöillä pitää ohjaksista kiinni. Tuntuu surulliselta tajuta, että enää ei ole siihen mahdollisuutta, vaikka en vuosiin ole aktiivisti ratsastanutkaan.

Onneksi kävelylenkit ja agilityn harrastaminen vielä onnistuvat. Joku uusi liikuntaharrastus pitäisi keksiä. :D
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Huhtikuu 20, 2014, 18:13:13
^uiminen, kenties? :) Vesijuoksu? On kuulemma tehokasta - kaverini, joka reenaa triathlonia, treenasi välillä osan reeneistään vedessä juosten painoliiveissä. Mullekin sitä suositeltiin viime kesänä, kun rasitusmurtuma esti tavan juoksemisen.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: rane - Huhtikuu 06, 2017, 10:35:50
Nostetaanpa välillä vanha ketju esille. Allasjumppa on ollut mulle se mikä on säilynyt vuodesta vuoteen. Kunnan järjestämä ohjattu tilaisuus kerran viikkoon. Prätkäily edelleen, nyt mulla on hyvä nosturi niin pystyn myös paremmin rassaamaan ja rakentelemaan. Voi istua jakkaralla käytännössä "pyörä sylissä" kumartelematta liikoja.

Mut jotain uutta mukaankin. Pojan innostuksen myötä on nyt tullut uutena mukaan keilaaminen. Ongelma on vaan että kun selkä on mallia tönkkö, ei heittoasennosta saa ikinä oikeaoppista. Käyn nyt keilaamassa eläkeläisporukan jatkona. Hommasin omat välineetkin. Oon koittanut etsiä sopivaa heittotapaa. Onnistumisprosentti kahden käden heittotyylillä olisi parempi, mutta se tuntuu olevan vielä sopimattomampi selälle. Liharelaksantti ennen keilaamista tuntuu auttavan. Onneksi tulee kesä.  :jeee:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Huhtikuu 10, 2017, 20:23:02
Hei, toi keilaaminen on muuten ihan superhauskaa! :D Oon itte tasan kaks kertaa käyny, molemmat kerrat työkavereiden kanssa virkistäytymispäivänä, mutta on kyllä semmonen juttu jota oon aatellu harrastaa joskus kaveriporukallakin. Samaten kuin frisbeegolf :D tuli syksyllä kerran kokeiltua, kesällä vois olla hauskempaa paremmil ilmoil :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Huhtikuu 16, 2017, 04:05:51
Keilaaminen on varmasti mukavaa, jos vaan niitä palloja jaksaa ja pystyy nostelemaan,
ottaa vaan nivelrikkoisiin sormiin tosi kipeesti.
Onneksi on tuo kävely koirien kans, se käy kyllä kunhan pitää kunnon kengät jalassaan.
Olen huomannut että kävely on jonkin verran helpottunut tässä viimeseisen vuoden aikana,
auttanut on nuo puudutukset selän ja jlan hermoihin  :thumbsup:.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Huhtikuu 16, 2017, 22:22:27
Tuollaisia pieniäkin parannuksia oloon ja vointiin kannattaa melkeinpä kirjata ylös  :thumbup: Tosi mukavaa peikko, että kävelysi on helpottunut, vaikka vähänkin!  :hali:

Välillä on todella vaikea löytää mitään tilalle, kun joutuu luopumaan jostain kovasti pitämästään. Itse olen onneksi löytänyt kukkien kuvaamisen, piirtämisen ja äänikirjojen kuuntelemisen.  :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Huhtikuu 17, 2017, 11:40:19
Peikon kävelylle iso  :thumbsup:
Hiker, tuommoiset rauhalliset ja lempeät harrastukset tekee ihmeitä pääkopalle..! :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Kipuava - Toukokuu 16, 2017, 13:14:16
Itselläni ollut nyt viimeiset vuodet Taekwondo ja Pokémon Go (kävely) rakkaat harrastukset. En tosiaan tiedä miten olisin kuntoutunut omaehtoisesti jos ei näitä olisi ollut. Nyt tosin näyttää siltä, että joutuu vähäksi aikaa rauhoittaa ja olla kropalle armollinen. Saisi sitten taas jatkaa rakkaiden harrastusten kanssa pidempään.

hikerin valokuvausharrastus kuulostaa minunkin korvaa tosi mukavalle. Itsekkin miettinyt monesti kunnon kameran hankkimista ja kuvaamista luonnossa - siinä se mieli lepää  :D

Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Toukokuu 16, 2017, 22:54:15
Ei todellakaan olisi hullumpi ajatus Kipuava!  :thumbsup: Samalla tulisi ulkoiltua ja kipuepisodin aikana myös hieman liikuttuakin. Toisille pelkkä metsässä kulkeminen rauhoittaa mieltä, mutta minulle luonnon värit on se, mitä kaipaan. Siksi olen ryhtynyt kuvaamaan kukkia ja pitkin talvea piirtämään niitä sitten ottamistani kuvista.  :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Toukokuu 16, 2017, 22:58:42
Hikerin kuvia ois mukava nähä! :)
Kipuava sallikoon itselleen armollisia hetkiä, kroppa ja mieli kiittää kyllä kummasti  :thumbsup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: MaKo - Toukokuu 16, 2017, 23:06:12
Mä olisin silloin aikoinaan ollut valmis vaikka mihin uhrauksiin joksikin aikaa, mikäli olisin sen jälkeen voinut jatkaa rakkaita harrastuksiani  :-\  sitä vaihtoehtoa ei vaan mulle suotu...
Joten Kipuava, ota vaan iisisti ja rauhallisesti ja hoidat itsesi kuntoon. Sitten jatkat mieluisia juttuja kun pystyt turvallisesti itseäsi rikkomatta sen tekemään.
Voin kertoa, että vaikka kuinka vaikealta tuntuu, niin aina löytyy mieluisia, ihan uusia vaihtoehtoja  :vihellys:
Tsemiä  :hali:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Kipuava - Toukokuu 16, 2017, 23:12:37
On tosiaan nyt aika taas hiukan rauhoittaa ja ottaa rauhallisemmin. Kiitos kaikille tsempeistä  :hali:

Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: geofox - Lokakuu 25, 2017, 19:30:10
Menetetyt harrastukset:

Jousiammunta, olin vielä hyvä siinä. En muista miksi se tyssäsi, mutta näillä raajoilla ja selällä ei onnistuisi enää ollenkaan.

Kissanäyttelyt oman kissan kanssa. En pystyisi kannattelemaan edes pikkukissaa sitä tuomarin arvostelun ottamaa aikaa.

Neulominen, mosaiikki, piirtäminen ja värittäminen kynillä. Sormet jäykistyy ja kipeytyy valtavasti.

Tanssiminen. Selkä tilttaa ennen pitkää aina.

Kukkien sidonta. Tämän piti olla mulle uusi ura, mun juttu, menestys. Kaikki oli jos sovittu kunnes tuli käsileikkaus ja romutti aivan kaiken.


Jäljellä olevat harrastukset:

Virkkaus

Makramee solmeilu

Naapurin koiran kanssa lenkkeily

Pastelliliiduilla piirtäminen/värittäminen.


Olen suorittajatyyppi. Olen vihainen ja pettynyt itseeni jollen päivittäin saa laitettua valmiista tuotoksista kuvia someen. Vaativuus itseä kohtaan on todella uuvuttavaa. Toivonkin, että tuleva psykoterapia voisi tähän tuoda helpotuksen. Viikottain on päiviä jolloin en jaksa kuin nukkua. Herään vain käydäkseni uudestaan nukkumaan. Koitan silti edes hiukan suunnitella tulevia projekteja. Kun on kaiket päivät kotona on jumalattomasti aikaa ajatella, tehtyjä ja tekemättömiä asioita. Olen kiitollinen, että siitä huolimatta että paljosta on pitänyt luopua on kuitenkin jotain mitä pystyy tekemään. Sydän pakahtuu teidän puolesta joilla on ollut suuria menetyksiä. Ei kannata kuitenkaan luopua toivosta. Mä ajattelen, että jos tämän vasemman käden kipu saataisiin pois niin ehkä voisin kokeilla jousiammuntaa vielä. No, jäljelle jää useampi muu kipu. Silti asia kerrallaan kun tilanne korjaantuisi niin silloin on ainakin enemmän toivoa.

Tsemppiä kaikille!
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: MaKo - Lokakuu 25, 2017, 22:51:29
Voi sua Geofox  :hali: :hoiva:
Rakkaista harrastuksista luopuminen on rankkaa, ja pitkällinen prosessi ennenkuin hyväksyy rajoitteensa. Onneksi olet positiivinen ja huomaat, kuinka paljon voit kaikesta huolimatta tehdä, nauti niistä tekemisistä.
Toi itseltään vaatiminen on rankkaa ja raskasta  :doh:  Vaikka tiedostaa, että kukaan muu ei niitä vaatimuksia aseta, eikä kukaan niiden perään kysele, vaikkei niin tuottelias olisikaan, silti ruoskii itseään  :doh:
Ehkä siellä terapiassa näet asiat toisin, ja opit olemaan asettamatta niitä vaatimuksia ja tyhmiä pakkoja itsellesi.
Mä  itse olen oppinut jo pois tuollaisista, pääsääntöisesti  ::)  Joskus vielä, silloin tällöin  havahdun huomaamaan syyllistyneeni tohon.... :innocent:
Tsempit sulle, ja kiva saada sut joukkoon  :hali:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: geofox - Lokakuu 26, 2017, 00:56:51
Kiitos MaKo ymmärryksestä. Onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä oppia uusia tapoja elää seesteisemmin. Tämä foorumi on selvästi täynnä fiksuja ja mukavia ihmisiä. Ja vertaistuki on parasta jollei kivunlievitystä niin ainakin ahdistuksen vähentymistä kipupotilaalle.

Kauniita unia  :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Lokakuu 26, 2017, 01:10:52
Luopuminen on ollut tuskallista ja on edelleen!  :( Jokainen, jolta sairaus on vienyt jotain tärkeäksi kokemaansa tietää, kuinka aluksi ei näe kuin menetyksensä. On kuitenkin elintärkeää katsoa asiaa toisinpäin eli mitä on jäänyt jäljelle. Ehkä vaikeinta on hyväksyä, jos vanhojen harrastusten tilalle on onnistunut löytämään jotain uutta ja motivoivaa ja sitten sekin yllättäen otetaan pois. Ei yhtään ihme enää siinä vaiheessa, jos ihminen masentuu ja menettää uskonsa tulevaan!

Olen itse etsimällä etsinyt ja löytänyt lopulta uudeksi innoittajakseni ja loistavaksi rentouttajakseni piirtämisen ja maalaamisen. Sillä en kuitenkaan kykene koskaan saavuttamaan samaa kuin intohimoisella liikunnan harrastamisella, joka on aina ollut elämässäni äärettömän tärkeää. Psykiatrinikin on ollut onnellinen löydettyäni loistavan liikunnan korvikkeen, mutta totesi, ettei mikään voi korvata minun kohdallani liikunnan tuomaa nautinnon tunnetta ja fysiologisia vaikutuksia. Tulisin kuulemma loppuelämäni olemaan altis hakemaan nautintoa liikunnasta tiukan paikan tullen ja siten "repsahtamaan" kuin alkoholisti. Ainakin tähän asti lääkäri on ollut valitettavan oikeassa.  :-\

Toivon todella, että terapia auttaa sinua geofox olemaan edes hieman armollisempi itsellesi ja aikaansaannoksillesi!  :hoiva: Vanhaa emma saa takaisin, joten sitä on turha haikailla. On vain jaksettava katsoaa uteliaana kohti tulevaa.  :) Voisit ehkä ottaa itsellesi päiviisi vaikka vain yhden tehtävän, jonka suoritat päivittäin itsesi aktivoimiseksi. Minulle Celianetin ilmainen äänikirjamaailma on tuonut täysin uuden ulottuvuuden. Voin piirtää ja kuunnella hyvää kirjaa yhtä aikaa. Valikoimissa on tuhansia ja tuhansia kirjoja uutuuksista alkaen ja useammalla kielellä. Palvelu on alkujaan suunniteltu näkövammaisille, mutta käyttäjäkuntaa on sittemmin laajennettu. Käy joko suoraan Celianetin sivuilla tai kysyä asiasta kirjastostasi!  :thumbsup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: geofox - Lokakuu 26, 2017, 03:41:41
Kiitos vinkistä hiker! Lukeminen on ollut tosi työlästä viime vuodet enkä ole saanut edes lyhyissä pätkissä luettua mitään. Muisti on kuin kananlento viime syksyisen ECT-hoidon epäonnistumisen jäljiltä joten lienee taloudellista pysytellä pois tietokirjallisuudesta kun mitään ei jää päähän  :P

Olen ripotellut tekemiäni käsitöitä ja kuvia pitkin kotia, jotta huonona päivänä voin katsella niitä ja todeta että ainakin joskus olen saanut jotain kaunista aikaan. Telkkariohjelmat on niin ärsyttäviä nykyään, että tuo kirjamaailma toisi kyllä hurjasti sisältöä elämään. Otan heti huomenna selvää mitä on saatavilla  :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Lokakuu 26, 2017, 10:33:47
Hienoa, jos vinkkini antaisi sinulle uutta sisältöä elämääsi!  :thumbsup: Minunkin keskittymiskykyni on onneton ja kuuntelukin yksinään menee helposti harakoille. Kun tajusin yhdistää piirtämisen ja kuuntelemisen, sain aivan uuden nautintojen maailman! Kuuntelu auttaa minua keskittymään piirtämiseen ja piirtäminen kuuntelemiseen!  :thumbup: Napit korvissa onnistuu kuuntelu nykyään myös kävellessä.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Lokakuu 26, 2017, 11:54:15
Hyviä vinkkejä hikerilta! :)
Ittelläni on tuo mindfullness (ne aikuisten värityskirjat) yks rentoutumiskeino. Televisio porisee taustalla ja kuuntelen ohjelmaa samalla kun värittelen kuvaa naamani edessä :)
Tsemppiä myös geofoxille.  :hali:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: geofox - Lokakuu 26, 2017, 16:47:57
Koitin mennä rekisteröitymään sinne celianetiin, mutta iski paniikki. En oikein ymmärrä olenko oikeutettu käyttämään sitä palvelua vai en. Jotkut kriteerit pitää täyttyä ilmeisesti. Onkohan muita vastaavia palveluja saatavilla? Yritän etsiä.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Mintsi - Lokakuu 26, 2017, 19:01:22
Maksullisia palveluita kyllä on olemassa, ilmaisia tuskin on. Ne ovat vain melko hintavia. Jos kuunteleminen ylipäätään epäilyttää, niin kirjastoissa on kyllä saatavilla cd-äänikirjoja, joilla voi kokeilla ihan ilmaiseksi.

Tuosta allekirjoituksesi diagnoosilistasta ainakin masennus, hermojuurioireet ja TOS ovat ihan päteviä lukemisesteitä. Myös fibro voi sitä olla oireista riippuen. Helpoimmin saat tunnukset, kun menet omaan kirjastoosi ja pyydät niitä. Ainakin muutama vuosi sitten tunnukset sai helposti. Piti muistaakseni todistaa henkilöllisyys ja jossain kohti virkailija kysyi, millä perusteella haen tunnuksia. Vastasin selkäkivut ja asia oli käsitelty sillä. Nykyään luulen, että saaminen on vielä helpompaa, kun saa mm. kaikista kirjastoista. Yksi paikallisen kirjaston työntekijä sanoi, että eivät he ole lääkäreitä ja jos potilas osaa sanoa yhdenkin sairauden, eivät sitä kyseenalaista vaan antavat tunnukset. Eli oikeasti ei ole vaikeaa ja taatusti olet lukemisesteinen! Jo tuo lista harrastuksista, joita et voi harrastaa, kertoo moisesta.
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: geofox - Lokakuu 26, 2017, 20:30:28
Etsintä ei tuottanut varteenotettavia tuloksia, joten laitoin helmet-sivulta "viestin kirjastonhoitajalle" aiheesta. En sitten jaksanutkaan odottaa vastausta vaan lähdin kirjastoon käymään, sain kyydinkin sopivasti. Ensimmäiset kaksi kirjastonhoitajaa eivät osanneet mua auttaa, mutta reilun puolen tunnin kuluttua paikalle saapui ruokatauolta kolmas henkilö joka laittoikin ripeästi tiedot koneelle. Ihan ensimmäiselle hoitajalle olisi riittänyt perusteeksi se että silmät väsyvät, mutta tämä kolmas kysyi tarkemmin asioita. Siinä laittamassani viestissä mainitsin syyksi tämän onnettoman muistini, mutta ääneen en muistanut  :laugh:  sitä sanoa kirjastossa kuin vasta kolmannelle henkilölle  ::) Mutta nyt on tunnukset sähköpostissani  :) Odotellessa tätä kolmatta henkilöä paikalle katselin kirjaston äänikirjoja. Luultavasti olisin lainannutkin muutaman, jollei tänään tämä tunnusasia olisi onnistunut. Niitä oli yllättävän paljon hyllyssä!

Kiitos neuvoista vielä  :)
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Lokakuu 26, 2017, 21:07:05
Kriteerisi täyttyvät loistavasti geofox!  :thumbsup: Turhaan takerruit siihen. Sinulla on vaikeuksia pitää kirjaa kädessäsi (sen ja sen takia) ja keskittymiskykysi on onneton (sen ja sen takia). Lisäksi lääkkeesi vaikuttavat vireystilaasi ja tekevät sinusta lukihäiriöisen. Siinä jo heti muutama asia, jotka tulivat mieleeni! Uusiksi vain ilmoittautumaan heti huomenna!  :hoiva:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: trochanter - Lokakuu 27, 2017, 21:32:03
Geofox  :thumbup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Lokakuu 29, 2017, 03:21:35
otin minäkin tuon Celianetin käyttöön viimeinkin,
sain sen tänne meidän kirjastoon kun pyysin,
toivottavasti osaavat sitä tarjota muillekin käyttöön.
En ole aikoihin saanut kirjoja luetuksi, näkö pitäis olla ihan ok, mutta en saa kuitenkaan luetuksi,
kun kirjaimet ei pysy silmissä vaan hyppivät sinnetänne, ja muutenkin lukeminen hankalaa niska ja käsioireiden kanssa. Kysyin ihan sieltä Celianetistä ja kyllä minulla on oikeus sitä käyttää.
Ihanaa oli pitkästä aikaa päästä kirjamaailmaan  :thumbsup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: hiker - Lokakuu 29, 2017, 10:28:15
Minun hakiessa oli vielä pakollisen todistuksen hankkiminen tarpeesta. Siihen kyllä riitti vaikka oman poikani (sairaanhoitaja) todistus. Oma lääkärini kirjoitti jotain keskittymisvaikeudesta ja käden kivuista. Ei yhtään sen ihmeempää! Olen samaa mieltä Peikon kanssa. Sitä paitsi Celiasta tulee kuunneltua sellaistakin, mitä ei ikinä tajuaisi kirjastosta edes etsiä!  :thumbsup:
Otsikko: Vs: Harrastuksesta luopuminen ...
Kirjoitti: Peikko - Lokakuu 31, 2017, 01:30:56
avaa tuo kuuntelu maailman jota ilman olin aika kauan  :jeee:  :thumbsup: