Kirjoittaja Aihe: Selkärankareuma  (Luettu 635235 kertaa)

Tuuli

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 794
Selkärankareuma
« : Heinäkuu 10, 2006, 21:49:18 »
Aiheena selkärankareuma ja selkäreuma, näin väljästi ymmärrettynä. Meitä kun taitaa olla useita, joilla ainakin epäillään selkärankareumaa.

Karo kyseli aiemmalla foorumilla minun sairaushistoriaa ja en kerennyt siihen vastata ennen foorumin muuttoa. Joten tässä nyt tarinaa.

Olen aika sekotapaus :D dg on tällä hetkellä seronegatiivinen spondyloartropatia. Lähisuvussa on nivel- ja selkärankareumaa ja psoria. Selkärankareuman ja nivelpsorin välillä tässä on nyt emmitty pari vuotta. Ongelma on se, että kumpaankin oireeni ovat ilmeisesti aika epätyypilliset, sillä isojen nivelien ja selän lisäksi minulla oireilevat myös pienet nivelet.

Kivut minulta alkoivat käsistä ja jalkateristä, oli puutumista, sormien kylmenemistä ja vihlovaa kipua. Sitten kun lääkärit alkoivat ottaa tosissaan, epäiltiin ensin hermovikaa. Kun fysiatrille pääsin, hän epäili nivelreumaa. Reumalääkärille aikaa odotellessa sitten kipeytyi selkäkin, joten aika nopeasti sitten päästiin niille jäljille, joissa nytkin ollaan. Puoli vuotta sinnittelin erinäisillä tulehduskipullääkkeillä, mutta kun teho ei enää riittänyt, tulehdukset pahenivat ja nestettä alkoi kertyä polviin, aloitettiin Salazopyrin. Samaan syssyyn popsin kortisonikuurin.

Salazopyrin on auttanut etenkin pienten nivelten kipuihin. Todella harvoin enää tuntuu siltä, kuin sormet ja varpaat olisivat murtuneet. Kynnetkään eivät ole enää irtoilleet. Polviinkaan ei ole tullut pahasti nestettä, kortisonikuurilla saatiin nyt keväällä taas nesteily pysähtymään.

Selän kanssa olen tainnut päästä aika helpolla. Vain kaksi pahempaa aikaa on ollut. Talvella oli yhtäaikaa risti-suoliluun liitos tulehduksissa sekä joku lihas/jänne samalla seudulla. Muutama päivä meni vatsalleen maatessa, ei pystynyt selälleenkään olemaan ja jalat eivät oikein kantaneet. Mutta se meni ohi kylmäpakkausten kanssa sählätessä ja varovasti kävelyn aloittamisena. Nyt keväällä oli vuorostaan yläselkä hankalammin kipeänä, en pystynyt kumartumaan ollenkaan (ojentamaan päätä eteenpäin) ja esim. syömään haarukalla ja veitsellä. Mutta pahimmasta päästiin taas kortisonikuurilla. Kipuahan on selässäkin oikeastaan koko ajan, mutta kun se pysyisi vaan tasaisena jomotuksena, kyllä sen kanssa pärjäisi.

Lääkityksenä mulla siis Salazopyrin, Mobic ja parasetamolia + Panacodia tarvittaessa. Kortisonipiikkejä ei mulle ole koskaan pistetty ja tablettejakin määräävät aika hintsusti. Eihän se kortsikka tietenkään mukava lääke ole. Nyt toiveissa on saada kokeiluun Trexan. Kerran olen kysellyt sitä, mutta silloin lekuri halusi vielä katsoa, josko Salan teho vielä kasvaisi. Näin kesäisin ja talvisin pärjää aika kivasti tälläkin lääkityksellä, mutta syksyt ja keväät ovat turhan hankalia. Tuossa Trexanin aloituksessa varmaan vaikuttaa se, että mulla ei ole koskaan olleet tulehdusarvot koholla eikä röntgenkuvissa ole näkynyt vielä sakroiliittia. Jospa joskus pääsisi magneettiin ::) Samoin multa tällä hetkellä puuttuu "oma" reumalekuri, jonotan paikalliseen reumatoimistoon.

Tässäpä tätä tarinaa tuli. Tässä yhteydessä vielä tervetuloa Karolle ja puh:lle palstalle!


karo

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #1 : Heinäkuu 12, 2006, 17:51:14 »
Hei Tuuli!

Ja kivaa kun kertoilit sairaudestasi. Kun aikaisemmin jossain tekstissäsi osui silmiini tuo psori ja omassa lähisuvussa sitä on myös (tai puhuvat psoriartriitista, eli niveloireineen kaikkineen). Lääkärit vähän kummastelivat, että mitenkäs näin voi olla, kun ovat eri sairauksia. Itselläni siis selkärankareuma. Molemmat kyllä periytyviä, mutta... mitä itse olen lukenut netistä, niin kuuluvat kuitenkin samaan "tautiperheeseen" ja ovat autoimmuuni sairuksia eli tavallaan sukulaissairauksia. Eli ei mun mielestäni pitäis niin kovin erikoista olla. Ja nyt olen kuullut enemmän ja enemmän tätä juttua, että samassa suvussa olisi sekä psoria, että selkärankareumaa. No jooh, ei ne lääkärit aina kans kaikkea tiedä. Mutta niinkuin jossain aikaisemminkin sanoin jo, että lääkärit väläyttelivät sitä psorin mahdollisuuttakin, mutta se jää nähtäväksi, tällä hetkellä mennään selkärankareuman diagnoosilla, tai ainakin jotain sinnepäin.

Mulla kaikki oireet viittaavat selkeästi selkärankareumaan ja siitä lääkäritkin puhuvat, mutta perinnöllinen tekijä HLA-B27 siis on negatiivinen. Tai se yksi kerta kun se on otettu. Silmälääkäri sanoi, että otatapas se uudestaan, kun vaikuttais, että olis ehkä käynyt virhe (siis sellaisia "virheitä" kun sattuu tuolla meidän tk:ssa vähän liikaa, niin siksi epäilivät, näytteiden virheellisyyttä ja vaihtumista esim.). Kun iriittikin on sen tyyppinen, et liittyis tähän altistavaan kudosantigeeniin ja mitään muuta selkeää syytä iriitille ei ole löydetty. Ja kuitenkin toi silmän värikalvon tulehdus on hyvin tyypillinen selkärankareumaan liittyvä sairaus ja mulla se ilmeisesti jotenkin jo kroonistunutkin. No joo, se on jäänyt, en ole muistanut tätä koetta ottaa koskaan puheeksi lääkärin kanssa. Eikä sen niin väliä, eihän se mihinkään oikein vaikuta kuitenkaan, kun diagnoosikin jo on.

Kynnetkään eivät ole enää irtoilleet.

Minkäslaista kynsien irtoilemista sulla muuten on mahtanut olla? Kun luulin tämän oireen taas olevan enemmän tuon psoridiagnoosin puolella. Itselläni alkoi isovarpaiden kynnet kasvaa "väärässä" asennossa. Mielestäni ne alkoivat kasvaa sisäänpäin ja vaivahan on aika tavallinen ja leikataan jos vaikeutuu. No ensimmäinen lääkäri katsoi, että kynsissä on sieni-infektio, jota sitten ei kuitenkaan viiden eri sieninäytteen jälkeen löytynyt! SILTI lääkäri määräsi sienilääkkeen. No tunnollisesti käytin sitä kaksi kuukautta, kunnes sain kamalan allergisen reaktion lääkkeestä ja siihen tarvittiin kolme tujua sisäistä kortisonikuuria ja kortisonivoiteet ja kaikenmaailman sinisen väriset liotinvedet, jotta varpaat saatiin rauhoittumaan. Sen jälkeen tk-lääkäri katsoi, että joo sisään kasvavat ja kiskaisi sitten yhden kynnen kokonaan pois. Se tulehtui ja vaivasi kovasti. Kynttä siihen sitten ei ole sen jälkeen oikein kasvanut enää, tai se tynkä mikä siinä on kasvaa niin virheellisessä asennossa ja ylöspäin, että pitää välillä viilata sitä, että saa kengät ja sukat jalkaan. Häpeän niitä kovasti tällä sandaalikelillä, koska kynsi on niin epämuodostunut, mutta iloitsen, ettei ne tällä hetkellä vaivaa tulehduksella tai muulla. Jalkahoitaja sanoi, että reumasta johtuvat nuo sinun rumat kynnet. En ole keltään muulta reumapotilaalta ennen kuullut kynsiongelmista, niin sen takia tämä nyt kiinnostaa, että onko niillä oikeasti jotain yhteyttä.

Aika samantyyppistä lääkitystäkin muuten löytyy täältä, eli kans toi Mobic on ollut hyvä perussärkylääke ja Panacod ollut myös, nyt mulla on kokeilussa joku uudempi lääke Arcoxia 90mg, joku koksibi pohjainen ja pitäisi olla kuulemma vatsaystävällisempi kuin nuo edellä mainitut. Tehokkaalta sekin tuntuu, mutta kun on oikein kipeä, niin ei siihen tunnu mitään lääkettä olevan. Eli sitten kun selkä on kipeä, niin ei voi tehdä muuta kuin levätä ja odottaa, että helpottaa, ei lääkkeiden avulla välttämättä pysty töihin aina pakottautumaan, vaikka useasti auttavatkin. Onko lääkärisi puhunut, että Salazopyrinin rinnalle otettaisiin kokeiluun Trexan? Olen kuullut että yhdistelmänä nämä kaksi olisivat aika tehokas pari. Isälläni oli alkuun pelkkä sala ja sitten kun teho siitä alkoi hiipua otettin Trexan käyttöön siihen rinnalle, ja nyt sala tiputettiin sitten kuusi vuotta sitten ihan kokonaan pois ja tämä toimii.  Eli vaihdettiin lääkitys "pikkuhiljaa". 

Niin ja mulla käytössä siis myös Trexan. Annosta nostettiin juuri toistuvien iriittien takia 10mg:sta 15mg:aan ja ilmeisesti vielä olisi tarkoitus nostaa 20mg:aan asti, jos vain ei tule mitään pahempia sivuvaikutuksia. Reumatologi sekä silmälääkri molemmat ovat sitä mieltä, että tuo Trexan on tehokas ja hyvä lääke reuman, sekä myös iriitin hoidossa. Toivotaan, että rupeaisi pikkuhiljaa oikein puremaan kunnolla tämän annoksen nostamisen myötä. Biologisista lääkkeistäkin jo on puhuttu, mutta mihinkään biologiseen lääkehoitoon ei saa kuulemma sitä kelakorvausta pelkän pahan värikalvon tulehduksen perusteella, vaan pitää olla myös näyttöä aktiivista reumasairaudesta, eli mun pitäisi sitten hakea sitä tämän selkärankareuma perusteella ja se on tällä hetkellä rauhallinen (luojan kiitos siitä!). Eli eli nyt vielä ainakaan tule kysymykseen mikään biologinen lääke. Ja mitä olen lukenut niistäkin, niin en ihan innoissani säntää niitäkään kokeilemaan, niissäkin aikalailla haittavaikutuksia sun muuta. Ja eniten mua rassaa toi lasten hankkimisen rajoittuvuus, kun mitään reumalääkettä ei oikein voi turvallisesti raskauden aikana käyttää. Olen nyt 24 vuotias, eli aikaakin vielä on, sairauskin ehtii vaikka rauhoittua mahdollisesti, eikä lasten hankkiminen ole vielä lähitulevaisuuden suunnitelmissa, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Jää sekin sitten nähtäväksi, että miten käy, mutta mietityttää noi jutut.

Kortisonipiikistä muuten vielä sen verran, että viimeisin reumalääkärini (vaihtuu harmillisesti jokaisella vastaanotolla) kertoi, että jos selkä ja SI-nivelet ovat oikein tulehtuneita, niin sinnekin voidaan tökätä kortisonipiikki. En ole moisesta ennen kuullut. Mutta vain reumatologi ilmeisesti sen voi laittaa ja tarkoitus on osua juuri SI-niveliin ja pitäisi helpottaa kipua samalla tavalla kuin johonkin muuhunkin niveleen pistetty kortisoni.  Ja rauhoittaa tulehdusta siis. En ole kuullut, että tätä kovin usein tehtäisiin, mutta hankalassa vaiheessa varmasti aiheellinen.

Tulipa taas höpötettyä... mä voisin näistä omista vaivoistani selittää vaikka kuinka ja spekuloida mistä mikäkin johtuu ja analysoida kaikkea. Olen tällainen pikkanen pohdiskelija.


Tuuli

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 794
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #2 : Heinäkuu 12, 2006, 19:37:35 »
Onpas kiva rupatella, kun on niin samanmoisia kokemuksia, mietteitä ja niitä ongelmiakin.

Onko muuten psoriartriitti ja nivelpsori sama asia? Nivelpsori on helpompi kirjoittaa ja sanoa, joten sitä tulee käytettyä, vaikka epikriiseissä lukee toi psoriaasiartriitti. Minä olen ymmärtänyt, että psoriartriitti voi olla nivelreuman tai selkärankareuman tyyppinen. Meillä sukuhaarassa, josta psoriasis ja selkärankareuma tulee, on vahvasti tuo HLA-B27-kudostyyppi periytyvänä. Toiselta puolelta tulee sitten nivelreuma, ja myös psori. Oikein hyvällä säkällä olisi ilmeisesti mahdollista saada koko triplajättipotti :laugh: Mulle lääkärit eivät ole hämmästelleet ollenkaan tuota, että samassa suvussa ja perheessä on psoria ja selkärankareumaa.

Ikävä tuo sun iriitti! Toivottavasti alkaisi helpottaa. Mua on lääkärit varoitelleet siitä tosi paljon. Että silmäkivun kanssa en sitten jää aikailemaan vaan pikapikaa silmälekurille. Olen ollut onnekas, kun ei ole vielä vaivannut. Pystytkö sinä olemaan töissä sen kanssa? Eikö nämä kesät ole hirvittävän kivuliaita, kun valoa on paljon?

Mulla kynnet alkoivat lähteä niin, että ensin niihin tuli ikäänkuin ilmakuplia, kun kynsi alkoi irtoilla kynsipedistä. Läiskät sitten laajenivat, kunnes kynsi oli enää "juuresta" kiinni. Multa otettiin kerran kynsisienikoe eikä sitä siinä näkynyt. Mutta tosiaan ei varmasti sulkenut poiskaan. Mitenköhän eivät ole parempaa testiä kehitelleet? Eivät myöskään suostuneet määräämään kynsisienilääkettä. Ilmeisesti ihan hyvä, kun olen aika herkkä lääkkeille. Aina ennen kuin kynnet irtosivat, tuli todella voimakas, vihlova särky varpaan niveleen. Josta voisi päätellä, että kyse olisi kynsipsorista. Nyt on yllättävän nätit kynnet, eivät ole vielä irtoilleet. Ehkä Salazopyrin on auttanut?

Nyt mulla on ollut korvakäytävän kanssa ongelmia ja epäilen että siellä olisi psori. Kutittaa ja tulee jotain ylimääräistä "töhnää" ihoon. Täytyy esitellä sitä reumalekurille kunhan pääsen.

Minäkin popsin alkuaikoina Arcoxiaa. Mulle se ei tehonnut ollenkaan, vain makuaisti lähti. Jotain muitakin koksibeja tuli popsittua, ainakin Vioxxia aikanaan. Mobiciin olen ollut tyytyväinen, samoin Relifexiin. Arcoxiastahan on myös 120 mg versio, oletko sitä kokeillut?

Lääkärit eivät ole vielä Trexanista puhuneet, mutta minä olen vähän tiedustellut. Minäkin olen ymmärtänyt että Salan kanssa yhdessä olisi aikasta tehokas pari. Miten sulla Trexanin aloitus meni? Voitko pahoin? Minä kun menin Salastakin aika huonoon kuntoon ja vähän jännittää tuo mahdollinen Trexanin syöminen. Mutta ei näiden kipujenkaan kanssa tietty herkkua ole. Pidän peukkuja että alkaisi tehota sulla nyt suuremmalla määrällä!

Salazopyrin taitaa olla ainoa reumalääke mitä voi syödä odotusaikana. Oletko sinä sulfa-allerginen? Jotkut reumaatikothan ovat ihan kivuttomia odotusaikana. Toivottavasti joskus aikanaan itsellä kävisi niin. Voikohan tulehduskipulääkkeitä syödä odottaessa ihan normaalisti?

Noista kortisonipiikeistä. Kerran kun olin seota selkä- ja lonkkakipujen vuoksi, soittelin, että voiko piikkejä pistää lonkkaan ja si-niveleen ihan missä vaan. Ja kuulemma tosiaan ei. Ainoastaan sairaalassa, kun ne pitää ohjata olikohan se nyt ultraäänen avulla. No yleislekuri oli sitten sitä mieltä, että ei mua mikään vaivaa, niin meni tuokin juttu ohi. Arkoja kyllä tunnostavat kaikki lääkärit (myös reumalääkäri) pistämisessä. Onhan noissa piikeissa tietenkin riskinsäkin.

Jaksuja sulle!
Tuuli


karo

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #3 : Heinäkuu 15, 2006, 02:36:32 »
Heipsu!

Juu on kivaa tosiaan jakaa kokemuksia kun on niin paljon samanlaista oiretta ja sairautta. Tämä kai sitten juuri sitä vertaistuen syvintä olemusta onkin...

Joo olen ymmärtänyt, että psoriartriitti ja nivelpsori on sama asia. Aina lääkäreiden kanssa vaan tullut käytettyä psoriartriittia kun kyselevät sukurasitteesta, jostain vain jäänyt... Ja suht yleistä kait tuokin, että eri reumasairauksia samassa suvussa, en tiedä miksi sitä on ihmetelty. Perinnöllisen HLA-B27 antigeenin puuttuminen on kai vielä ihmeellisempää kuitenkin.

Ja sitä myös silmälääkärini ihmetteli, kun iriitti kuulemma liittyy hyvin läheisesti selkärankareumaan (ja joskus vaan tuohon perinnöliseen tekijäänkin,) vaikkei iriitti kuulemma niin kovin harvinainen ole ns. "perusterveellä" ihmiselläkään. Ja onhan tämä iriitti aika riesa, varsinkin kesäisellä auringonpaisteella, kun se valo tuntuu niin pahalta. Ja tuntuu, että tulehduskin pahenee auringossa, sen jälkeen ainakin pää särkee herkemmin, mutta voi olla tietty et särkee sen takia kun silmään vaan pääsee sitä valoa normaalia enemmän. Olen ostanut monet aurinkolasit tänä kesänä, laadusta en voi mennä takuuseen, mutta hyvin tummia olen käyttänyt kun ne tuntuu parhaalta. Olen jo muutamat rikkonutkin, kun ovat niin kovassa käytössä.  ;D Olen nyt tiputellut kortisonia hiukan ahkerammin ja tuntuu et silmät alkais helpottaa vähäsen. En tiedä tarkkaa tilannetta silmän sisuksissa, mutta näkökin tuntuu jo terävämmältä kuin kuukausi sitten, jolloin tulehdus tuntui paljon enemmän. Töissä olen nyt onneksi pystynyt olemaan. Tällä hetkellä en tarvitse laajentavaa tippaa, mutta silloin kun se on käytössä niin lähinäkö on aika olematon, enkä näe lukea mitään, paitsi vahvoilla lukulaseilla. Nyt on Trexania nostettu 10mg:sta 12,5mg:hen ja just tänään lekuri soitti, että kaikki kunnossa, et jatketaan samaan malliin. Ja tiistaina otan sit sen 15mg. 2 viikkoa sen kanssa ja sit kontrolli. Juu eikä sen iriitin kanssa oikein sais leikkiä, seuraukset voi olla kohtalokkaat, eli jos tuntuu kipua, punoitusta tai valoarkuutta silmissä, niin heti kipin kapin lääkäriin. Muttei se onneksi iske kaikille selkärankareumaatikoille. (vaikea sana toikin..) :)  Toivottavasti edelleen säästyt siltä!

En ole Arcoxiasta vielä tuota vahvempaa versiota kokeillut, onneksi nyt tulen näillä toimeen. Tuon Mobicin olen myös todennut hyvin tehokkaaksi. Viime syksynä etelänmatkalla sain rajun ihoreaktion auringossa, eikä syyksi oikein keksitty muuta kuin tuo Mobicin ja auringon yhteisvaikutus. Olen todella herkkä saamaan ihoreaktioita kaikista lääkkeistä. Nyt kesäisin vältän Mobicin ottamista, jos tiedän oleskelevani auringossa pidempiä aikoja. Itseasiassa tässä kun pohdiskelin särkylääkkeitäni niin huomasin, etten ole tarvinnut särkylääkettä ollenkaan kahteen viikkoon, se on aina ihanaa huomata tollaista. Kyllä tuollaisesta kivuttomasta jaksosta osaakin sitten olla iloinen, kun olo on välillä edes "normaali" ja kevyt, jotenkin huoleton olo kun ei särje eikä satu. On se vaan ihanaa, että on näitäkin päiviä.

Trexanin aloitus sujui mulla tosi kivuttomasti. Olen kuullut et monet voi pahoin kun on alottaneet sen, ja aika rajujakin pahoinvointeja on ilmennyt. Mun eka annos sairaalassa oli kait 2 tablettia, eli 5mg ja silloin ekalla kerralla tuli ihan hiukan huimausta, mutta ei muuta. Viikon päästä otin sitten jo 4 tbl eli 10mg mikä sit oli se ylläpitoannos silloin, eikä toisella kerralla tullut enää mitään. Eikä ole mitään ongelmaa ollut minkään veriarvojen kanssa, maksa ja munuaiset kestänyt hyvin. Tulehdusarvoja laski paljon, niinkuin oli tarkotuskin, mut kipuilin silti silloin alkuaikoina. Ja vieläkin välillä kun tulee pahoja päiviä, niin ajattelen et onko Trexan ollenkaan oikea lääke, mut eikai sitä ihan täydellistä parantumista saavuteta millään lääkkeillä. Mut poissaolot töissä on vähentyneet, et kaippa se sit on tehnonnut kuitenki. Mut kovin yksilöllistä tuo, että kuka kestää mitäkin, toivottavasti saisit Trexanin kokeiluun, koska lääkärit on ylistäneet, että Trexan on aika huippu lääke selkärankareumassa. Ja toivottavasti sopii, eikä tule pahoinvointia tms. Mulla on tosiaan aika varma sulfa-allergia ja sen takia ei sitä Salazopyriniä ole aloitettu. Se kun olisi raskauden aikana sopiva.. Mut se nyt jää nähtäväksi sitten, että miten mahdollisen raskauden kanssa sit tapahtuu. Et tulenko siihen kuntoon, et vois ajatella Trexanin tauottamista. Tai ihan lopettamista sitten, kun siinä on ainakin 3kk:n varoaika ennen raskaaksi tulemista. Olen kans kuullut et selkärankareumaatikot ovat aika kivuttomia raskauden aikana. Sen jälkeen sairaus kuulemma aika isolla todennäköisyydellä aktivoituu, mutta sittenhän voikin jo lääkkeitä syödä enemmän. Ja kipulääkkeitäkin on monia, joita voi ottaa raskauden aikana. Varmaan ei mitään kovin vahvoja lääkkeitä, mut monia tulehduskipulääkkeitä. Uskoisin näin ainakin. Ja adoptio ajatusta olen kans kypsytellyt ihan kaiken varalta..

Joo se kortisoni piikki on ilmeisen vaikea saada osumaan juuri oikeaan paikkaan. Eikä ihmekään, on vähän erikoinen paikka verrattuna olkapäihin ja polviin. Ja pitäisi sit saada osumaan just eikä melkein, että tulisi tehoa myös. Eli eikai niitä kovin helposti, eikä kovin mielellään pistetä.

Mutta nyt tämä reumaatikko menee lepäilemään taas hetkeksi. Hyviä vointeja sulle myös!
-karo  :vrolijk_26:

Tuuli

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 794
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #4 : Heinäkuu 16, 2006, 19:44:41 »
Moi!

Vai on se pakollinen tauko noin pitkä Trexanin jälkeen ennen kuin voi raskautta yrittää. No aika myrkkyähän se taitaa olla, kuten nyt lähes kaikki reumalääkkeet. Hienoa että olet siitä saanut apua!

Mulla eilen alkoi taas vähän kehnompi jakso ja koko päivä on mennyt pilkkiessä. Selkää vihloo ja tykyttää molemmilta puolilta, takamus tulessa (;D) ja polvi ei kestä oikein painoa ja on turvonnutkin :P Pitäisi varmaan ostaa noita kylmäpakkauksiakin useampia tälläisiä päiviä varten. Jännä kun nyt tänä kesänä on vasta alkaneet nivelet turpoilla. Aina eivät ole edes hirvittävän kipeät. Ehkä joskus ne tulehdusarvotkin nousevat. Parempi tietenkin jos eivät, mutta ehkä osa lekureista ottaisi sitten vähän vakavammin. Kortisonipurkkia olen tässä tuijotellut, mutta vielä ovat jääneet purkkiin. Hitsit, olisin halunnut pitää vähän kesälomaa lääkäreistäkin... Vaan jospa huominen päivä olisi jo parempi.

Harrastatko muuten millaista liikuntaa? Välillä on aika vaikeaa keksiä miten sitä saisi pidettyä kunnon edes kohtalaisena, kun aina joku paikka on kipeänä. Tänään olen pyöräillyt, ihan kivasti meni kun polvea ei käännellyt sivuttain. Juoksemista yritän vähän väliä, mutta aina jalkapohjat kipeytyvät (päkiät ja jänne keskellä jalkapohjaa), sama ongelma kävelyssä. Salilla koitan myös käydä ja tehdä joogaa. Noita nyt onneksi pystyy tekemään vähän hankalimpinakin päivinä.

Nyt taas levyttämään...
Tuuli


karo

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #5 : Heinäkuu 20, 2006, 21:39:48 »
Hei Tuuli!

Kurjaa, että sulla on kipuja, toivottavasti ovat jo parempaan päin kuitenkin! Etkä joutunut lääkäreiden kanssa tekemisiin kesälomalla? Se on totta, et välillä on sellainen olo, et olis kivaa pitää taukoa niistäkin. Mutta minkäs näille oireille voi, ne tulee ja menee. Mulla ainakin aaltoilee tosi kovasti, välillä tunnen itseni ihan terveeksi, ja välillä taas olen ihan liikuntakyvytön. Mulla oli nyt pitkä kivuton jakso ja olenkin tosi iloinen, että josko tämä tauti alkais vihdoin rauhoittua ja asettua. Tänään on ollut hiukan kipuilua ja jomottelua tuolla SI-nivelissä, ettei vaan sentään pääse unohtamaan ihan kokonaan tätä sairautta.

Noista kylmäpakkauksista olen muuten kans löytänyt avun. Melkein joka ilta makoilen kylmäpakkauksen päällä puolisen tuntia, jos jomottelee. Yleensä töiden jälkeen meinaa jomottelee, kun on istunut pitkän päivän toimistossa. Niitä ei olisi pahitteeksi olla enemmänkin, kun just meni taas yksi geelipussi rikki, vaikka ovat muuten suht pitkäikäisiä.

Toi muiden isojen nivelten oireilu ei ole mulle tuttua, onneks olen joltain säästynyt. Ne ei varmaan tykkää lämmöstä? Tai voisin kuvitella, että ne turpoavat ainakin helpommin kuumalla ilmalla? Oliskohan tämä pitkä lämmin jakso ollut sittenkin hyväksi mun selälle, koska syksyisin ainakin selkä on usein kipeä. En tiedä, ei ole tullut seurattua vuodenajan vaihtelun vaikutuksia oireiluun... tai onko niitä siis ylipäätään. Oletko itse muuten huomannut sellaista?

Liikuntaa koitan harrastaa monipuolisesti. Täytyy kyllä myöntää, että nyt kesällä on tullut laiskoteltua oikein kunnolla. Mutta normaalisti siis käyn kuntosalilla, käytän tosi pieniä painoja. Siellä mun salilla on myös ohjattuja jumppia, joista tykkään kovasti. Ton iriitin takia step-aerobic on ainakin tauolla, kun sykkeen nousu on kuulemma pahaksi. Ja huomasinkin sen, kun olin jumppaamassa kunnolla iriitin alkuvaiheessa, niin loppuillan päätä särki niin kovin, että luulin siellä olevan jo jotain vakavampaakin häikkää. Stepit sun muut hyppelyt (sulkapallo) on kyllä pakko jättää silloinkin kun selkä on kipeä, mutta oireettoman jakson aikana pystyn niissä käymään. Kuntosalilla saa onneksi tehdä omaan tahtiin, ja sitten voi varoa niitä liikkeitä jotka sattuu. Mulla on myös kotona oma jumppapallo, ja siinä keikun aina välillä. Selän ja vatsan lihaksistoa varsinkin koitan siinä pallon päällä tehdä, kun ne olisi niin tärkeitä lihasryhmiä. Juoksemisenkin olen aikalailla jättänyt, kun se tärinä tuntuu pahalta, mutta kävelyn olen kokenut sopivaksi. Varsinkin kipujakson aikana jos en uskalla muuta tehdä, niin rauhallista kävelyä voi kokeilla. Sauvojen kanssa joskus myös töpöttelen äidin luona, siinä tuntuis tulevan enemmän liikettä selälle. Toi sun mainitsema jooga olis varmaan tosi hyvä, et pysyis vetreänä. Siellä salilla kävin body balance tunnilla, jossa venyteltiin paljon, ja tunsin itseni niin kamalaksi kankeaksi köntykseksi, kun ei taivu minnekään niin ei taivu. Selkä on tietty jäykkä, mutta myös reisien takaosat on tosi kankeat. Uskoisin, että jos venyttelisin niitä ahkerasti, niin voisin joskus vielä saada etutaivutuksessa sormet venytettyä lattiaan asti. Alkuvuoden sopeutumisvalmennuksessa sain tosiaan hyvän kimmokkeen tuohon liikkumiseen, mutta jotenkin se on nyt iriittien myötä kuivahtanut. Harmittaa... Mutta toivo elää, että se vielä voitetaan ja pääsisin takaisin normaaliin liikkumisrytmiin. Miten muuten, oletko sinä ihan töissä normaalisti? Oletko joutunu pitämään paljon sairaslomia?

Oikein hyvää jatkoa sulle toivottelen! Ja mukavia kesän jatkoja!  :vrolijk_26:

Tuuli

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 794
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #6 : Heinäkuu 21, 2006, 02:55:31 »
Morjens!

Lääkäreitä olen väistellyt ja vointikin on parempi :) Ei nuo pahat jaksot mulla montaa päivää kestä, mutta kun olen niin malttamaton. Kortisonia popsin kahtena päivänä ja ehkäpä sekin jeesasi vähän.

Tuli tuosta kylmäpakkausten kanssa makoilusta mieleen, että sitähän meille suositeltaisiin joka päivä vähintään puolen tunnin vatsallaan makuuta. Vuoden vaihteessa kun olin tosi kipeä hoksasin tuon mainioksi konstiksi vähentää kipua. Mutta on sittemmin unohtunut...

Itseasiassa mun nivelet ei pistä lämpöä pahaksi, siis säätilassa (sauna on kauhistus). Nytkin kun oli kolmekymmenen helteet, olin hyvässä kunnossa. Mutta pahinta taitaa olla säiden vaihtelu ja kosteus. Talvellakin kun on ollut hyviä jaksoja. Etelän mailla olen ihan kivuton, se on ihme juttu. Pikaisesti kivut kyllä tulevat takaisin, kun Suomeen palaa.

Töissä olen pystynyt olemaan aika normaalisti. Työni on hyvin joustavaa ja taukoja voin pitää aikalailla miten haluan. Viikon-kahden sairaslomia on ollut muutama vuodessa. Nekin kyllä harmittaa, toivottavasti mahdollisten lääkemuutosten ansiosta ei tarvitsisi olla lainkaan. Opiskelitkos sinä?

Kesän jatkoja sullekin  8)


karo

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #7 : Heinäkuu 24, 2006, 22:36:36 »
Heippa taas!!

Täällä kans vielä hyvä vointi jatkuu (koputin puuta!! yleensä jos menee sillä kehuskelemaan niin seuraavana päivänä onkin taas jo kipeä), varmaan kesän lämpö auttaa, vaiks toimistossa päivisin aherrankin. Valmistuin reilu vuosi sitten koulusta, joka sekin venyi ylipitkäksi sairastellessa. Ja töistä olen joutunut pitämään sairaslomia, mutta eihän sille mitään voi. Nyt lääkityksen myötä on tainnut sairaslomat kuitenkin vähentyä. Tarkemmin ajateltuna se olikin mun viimeisin sairasloma selän takia, kun lääkitys aloitettiin, vietin silloin viikon osastolla. Sen jälkeen olen vaan potenut töissä selkäkipuani, ei ole onneksi äitynyt liian pahaksi.

Meillä oli muuten kuntoutuksessa puhetta, että puolen tunnin vatsallaan makoilu olisi tosiaan hyväksi. Kipujen lievittäjänä, sekä myös se asento venyttää jotain sellaista jännettä, joka kulkee selkärangan vieressä. Siellä niinkuin selän sisäpuolella. Selkärankareuma vaikuttaa siihen jänteeseen myös jotenkin kankeuttavasti, ja se sitten osaltaan auttaa siinä koko selän jäykistymisessä ennen sitä luutumisprosessia. Niin sen kun pitää vetreänä ja venyttelee sitä, siis makoilee vatsallaan, niin selkäkin pysyy kauemmin liikkuvana. Jotenkin näin se fysioterapeutti sitä selitti. Että ryhtikin tykkäisi siitä vatsallaan makoilusta. Silloin kun selkä on kipeä niin se muistuu mieleen, muuten taitaa hiukan unohtua... Olen koittanut harjoitella, että nukahtaisin vatsalleen, mutta selällään taitaa tulla nukutuksi yleensä kuitenkin. Kun selkä on kipeä niin silloin tulee nukuttua vatsallaankin, kun muuten heräilen särkyyn helpommin.

Toi iriitti ei vaan tunnu hellittävän. Sekin ailahtelee, välillä särkee silmät taas oikein kunnolla. Oli sovittuna joulukuulle kontrolli sen silmälääkärin kanssa, mut en tiedä, et kehtaisko mennä sit jo aikasemmin, kun stressailen sit taas sen mun näkemisen kanssa. Ja pyysin sieltä silmälääkäriltä hoitotiivistelmää reumalääkärin kontrollia varten, silmälääkärin saan työterveyden kautta, mut reumatologi on sit taas julkiselta puolelta. Niin se tiivistelmä oli tiettyki täynnä sellaisia sanoja, joita en tajunnut ja aloin suomentaa sitä ja googletin vaikeet sanat. Ja ymmärsin, et noi tipat on nyt sit jotenkin "myopisoineet" silmiä, eli kaukonäkö on kai heikentynyt. Ja nyt kotona tulee kyllä käytettyä vähän väliä noita lukulasejakin, jos pitää nähdä tarkasti lähelle. No kyllähän se näkö varmaan iän karttuessakin huononee... Lähi- ja kaukonäkö molemmatkin. Olen jotenkin niin herkkä stressaamaan näitä juttuja. Ja kun pelottaa jotenkin, että jos silmille käy jotain, että pystyykö niitä niin helposti korjaamaan.. Olisin varmaan tyytyväisenä täällä, jossen olisi alkanut suomentaa sitä epikriisiä.. höh.

No mutta, koitan täällä sinnitellä ja unohtaa turhat huolehtimiset. Mahtaako täällä terveysfoorumilla olla muilla selkärankareumaan viittaavia oireita tms...? Ei ole ainakaan kukaa muu ilmoittautunut.. Jatkoja kuitenkin kaikille teille!  ;)


towo

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #8 : Elokuu 06, 2006, 17:47:06 »
Hei Tuuli ja Karo ja kaikki muutkin,

Minulle on annettu diagnoosiksi reaktiivinen artriitti. Olen HLAB 27 + ja suvussani pikkuserkulla (mies) on todettu selkärankareuma.
Si-nivelet kipuilevat ajoittain.Silloin ei pysty kävelemään eikä istumaan saatikka kunnolla makaamaankaan ja kivut ovat kovia.
Kivut myös vaihtelevat puolelta toiselle. Välillä oikealla puolella ja seuraavalla kerralla vasemmalla puolella. Myös iriittejä olen sairastanut ja oikea kyynerpääni kipuilee ajoittain sekä joskus turpoavat varpaat taikka sormet. Myös kovaa väsymystä poden silloin kun olen kipeä.

Oireeni alkoivat vuonna -87 kun odotin ensimmäistä lastani. Luulin, että minulla olisi issias. Mutta kivut vain jatkuivat ja tuli myös ensimmäinen iriitti jouluna -98. Minulla on myös anemiaa ja yksi lääkäri alkoi sitten pohtimaan vakavasti oireitani ja laittoi minut verikokeisiin jossa paljastui tuo Hlab 27+. Tämän lääkärin puoliso sairastaa selkärankareumaa ja lääkäri totesikin minun oireiden olevan täsmälleen samanlaiset kuin hänen miehellään. Hän laittoi lähetteen myös ns. reumalääkärillemme joka hoitaa reumalääkärin virkaa täällä, mutta ei varsinaiseti ole ammatiltaan reumalääkäri.
Tämä ns. reumalääkäri on nyt kaksi kertaa antanut diagnoosiksi reaktiivisen artriitin. Ensimmäisen kerran vuonna 2000 yksitysellä vastaanotolla ja nyt kesällä 2006 sairaalassa, jossa hän myös toimii reumalääkärinä.

Minulla on todella kovat kivut ja säryt ajoittain varsinkin syksyllä ja keväällä kuten Tuulillakin ja etenkin kaikkina kosteina aikoina! Keskikesälläkin helteellä ja kostealla säällä. Sauna on myrkkyä ruumiilleni.

Nyt taas olen juossut sairaalassa iriittien vuoksi. SI-nivelet on myös nyt kuvattu jo toistamiseen. Ekan kerran kuvattiin vuonna 2000. Röntgenlääkärin lausunnossa sanotaan, että potilaalla todennäköiseti alkava sakroiliitti oikealla puolella si-nivelessä, mutta vaatisi magneetikuvausta. Ns. reumalääkäri ei pitänyt sitä lausuntoa minään. Ja kivuista totesi, että onneksi olet nainen niin kestät myös kipua!!!!! :o

Silmälääkärini ystävällisesti kirjoitti kipulääkettä. Sain reseptillä Burana 800mg ja Tramalia.

Kipeänä ja avuttomana on ikävä sairastaa. Vielä ikävämpää on kun oireita ei oteta todesta.
Kaikista mahdollisista paikoista luettuani  muiden ihmisten sairaskertomuksia -pitäisi minullakin olla jokin kunnon lääkitys päällä kokoajan tai ainakin silloin kun oireita on ja niitä on paljon. Olin kalenteriini merkinnyt vuoden ajalta kipupäiväni ja yritin niitä näyttää sille ns. reumalekurille, mutta hän ei edes vilkaissutkaan.

Olen vielä työikäinen ja töissä pitää jaksaa käydä ja tienata yhteiskunnalle verorahoja, mutta on se kummaa kun ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Vai onkohan kehitys menossa siihen suuntaan, että hautaan vain sitten kun kipulääkkeet sinut tappavat.



Tuuli

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 794
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #9 : Elokuu 17, 2006, 11:01:27 »
Miten Karon iriitti jakselee? Kävitkö jo lekurilla? Tuosta vatsallaanmakuusta olen kuullut, että nukkua ei kannattaisi vatsalleen, vaan muuten makoilla (ilman tyynyä). Ehkä nukkuessa niskat sitten voivat rasittua liikaa? Selkärankareumaa on ainakin epäilty jossain vaiheessa useammallakin palstalaisella.

Tervetuloa Towolle! Meillä kroppa sitten reagoi ihan samalla tavalla lämpöön ja kosteuteen :( Et ole sitten päässyt magneettikuvaan sinäkään? Eikö tuo ns. reumalääkäri otattanut uudempia röntgenkuvia, vai etkö ole saanut vielä lausuntoa niistä? Mikäköhän piru siinä on, että mieslääkärit olettavat että naiset ihan mielellään kestävät sitä kipua >:( Tuollaiset kommentit alkavat olla jo vähän liikaa ihmisarvoa alentavia. Oletko kokeillut pikävaikutteisempia tulehduskipulääkkeitä kuin Burana (esim. Arcoxia, Mobic, Relifex jne)? Tuollaisen reseptin voi ihan yleislääkärikin kirjoittaa, varaa vaikka puhelinaika. Etkö voi syödä parasetamolia ollenkaan?

Me selkäreumaa sairastavat naiset saamme kyllä taistella hoitomme perään kahta enemmän kuin miehet. Vanhat luutuneet käsitykset siitä, että naisilla sairaus on lievempi, tai jopa että naisilla ei tätä esiinny, ovat tosi sitkeässä. Koitetaan jaksaa! :vrolijk_26:


karo

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #10 : Elokuu 22, 2006, 22:11:34 »
Moikka taas Tuuli!! Ja tervetuloa Towo tänne palstalle!  :vrolijk_26:

Mulla oli tänään reumalääkärin kontrolli ja veriarvot alkais näyttää aika hyviltä, että se Trexan puree nyt tähän tautiin. Toivottavasti se tukahduttais koko taudin hetkeks jonnekin taustalle, eikä tarttis ressata siitä sen enempää. Lekuri oli sitä mieltä, ettei muuteta lääkitystä nyt, eli jatketaan Trexania 15mg. Iriittiasiaan hän ei oikein reagoinut mitään, kun en ole tässä välissä käynyt kontrollissa. Tuntuu, että iriitti pysyy nyt aisoissa, muttei ole kokonaan parantunutkaan. Eli vähän paikallaan poljetaan. Ainoa kommentti, jonka reumalääkäri sanoi, oli että onhan sitte niitä biologisia lääkkeitä, jos iriitti ei rupea rauhoittumaan. Tuntuu aika rankalta seuraavalta vaihtoehdolta, mutta sitä katsotaan seuraavaks vasta marraskuussa. Mulla silmälääkäri olis kans tossa marraskuun paikkeilla, kun tipat loppuu ja toivon niin kovasti, että silmät olisi sitten jo terveet. Tuntuu aika hyvältä, mutta en uskalla tehdä mitään rankkaa tai rasittavaa, jossa syke nousisi, kun siitä silmälääkäri varoitteli, ja se tuntuikin pahentavan tulehdusta. Mutta kesän kirkkaudet alkaa onneksi olla jo takana, että oireet alkaa ainakin helpottamaan, vaikka tulehdus sitten vielä jylläiskin. Mutta kuitenkin hyvällä mallilla taas asiat onneksi!

Hiukan tuntuu kuitenki vastusukykyä alentaneen toi Trexan, tai niin lääkäri arveli, kun sain tossa heinäkuun lopulla jonkunlaisen bakteeritulehduksen. Kuume nousi, ja imusolmukkeet turpos, mutta ei mitään muuta oiretta. Kävin sit kuitenkin lääkärissä, kun stressaan niin kovasti sen lääkityksen kanssa, ja ohjeissa sanottiin, että ei pitkää kuumeilua saisi kotona sairastaa, että pitäis sitten käydä lääkärissä tarkistamassa. Antibioottikuuri onneks sit hoisi sen tulehduksen pois, mutta jäi vähän arvoitukseks et mikä se sit oikein alkujaan oli. Lekuri sano, et täytyy koittaa vältellä flunssasia ihmisiä ja huolehtia käsihygieniasta sun muusta kovin tarkkaan, ettei pääsis vaan mikään pöpö puremaan, kun helpost sit pääsee pahaks tulehdukseks, kun elimistö ei sit itse enää taistele niin kovasti sitä vastaan. Mutta se siittä...

Toihan on totta että vatsallaan makuussa/nukkumisessa menee helposti niskat jumiin. Mulla menee muutenkin yöllä aika helposti niskat jumiin, jos on vääränlainen tyyny. Mitä matalampi niin sen parempi, välillä nukun kokonaan ilman tyynyä, vaikka selälläänkin, se takaa notkeamman aamun niskan osalta.

Niin ja on todella harmillista, kun hoitoa pitää itse vaatia. Olen välillä miettinytkin, että missä mahtaisin olla ja miten sairaana, jos itse en pitäisi huolta, osaisi vaatia ja ottaisi itse selvää asioista (joskus vähän liikaakin itse koitan diagnosoida, eikä lääkärit siitä tiettykään tykkää...). Jos jo toinen lääkäri on vinkannut, että tarttis ottaa magneettikuvausta, niin miksi ihmeessä ei ole laitettu lähetettä. Niissä röntgenkuvissa muutokset ei näy niin kovin aikaisin, eikä kait niin kovin tarkastikaan. Magneetti olisi parempi. Höh. Harmittaa sun puolesta. Toivottavasti pääsisit sinne magneettiinkin joskus.  :thumbup:

Nyt iskee niin kirkkaita salamoita taivaalla, että taidan sulkea koneen ettei käy mitään vahinkoa...! Mukavaa syksyn odottelua! Ja hyviä vointeja!!

Tuuli

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 794
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #11 : Syyskuu 02, 2006, 11:04:05 »
Moi!

Hyvä Karo, että iriittisi on rauhoittumassa. Mutta onhan tuo hankalaa, että pitää koko ajan miettiä mitä voi tehdä ja mitä ei sen kanssa. Biologisten syöminen on tietty ajatuksena rankka, toisaalta olen kuullut niiden auttavan niin monta selkärankareumaatikkoa, että itse olen kyllä ihan valmis niitä joskus kokeilemaan, jos ei muista tehoja löydy. Ilmeisesti lääkäritkin määräisivät niitä nopeammin, jos Kela vaan suostuisi.

Olen menossa reumatologille tässä kuussa. Nyt olen koittanut nostaa Salazopyrinin annostusta (aiemmin 2x2), mutta sivuoireet ovat sen verran ikävät, että vielä en ole onnistunut. Noh, yrittänyttä ei laiteta... Toivottavasti pääsisin sinne magneettiin nyt tuon lääkärikäynnin jälkeen ja lääkitys saataisiin kohdilleen. Kun on ollut näin vähäsateinen kesä ja alkusyksy, kivut ovat olleet aika vähäisiä. Mutta parina päivänä kun on sadellut, olen taas muistanut mitä se normaali kipuilu syksyisin on. Toivottavasti nyt ennen lekurivisiittiä tulisi kunnon syyssateet, muuten käynti on vähän turha.

 


kaihyn

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #12 : Syyskuu 07, 2006, 10:11:51 »
Moikka vaan! Lähin nettiin etsiskelemään tietoa selkärankareumasta ja eksyin tänne ja päätin sitten kirjautua... tuttua juttua täällä puhutaan.


Ittelläni on lasten nivelreuma ollut 1,5-vuotiaasta. Vaihtelevalla menestyksellä menty nää vuodet, välillä paha ja välillä hyvä. Helmikuussa olin polven puhdistusleikkauksessa, ehjää siitä ei enää saa mutta parempi on. Ja nyt on muutenkin hyvä vaihe menossa :) Todettiin tossa juuri psoriartriitti, onneksi melko lievä.

Selkäreumasta sen takia lähdin tietoa ettimään kun on alaselkä ollut viime kuukauden hirvittävän jumissa. Kumartuminen sattuu, varsinkin aamulla kroppa on täyspuudutuksessa. Se on tuttua tuon reuman kanssa paitsi että aamujäykkyyttä ei tätä elokuuta ennen ole näin pahana pitkään aikaan ollut.

Mietin vain kun en mistään oikein kunnon vastausta ole löytänyt, että tuppaako teillä selkärankareumassa lihakset kipeytymään? Tunteeko sen selvästi, että se on nimenomaan selkärangassa eikä ympäröivissä lihaksissa? Venyttely tuntuu auttavan ja olen hyvin notkea ollut aina. Ilmeisesti niskajäykkyys on osa hommaa kanssa? On jäykät, mutta johtuneeko lastenreuman aiheuttamasta jäykkyydestä vai lihasten kireydestä...

Kertokaapas, kiinnostaisi tietää, että mistä johtuu. :( Ehkä se on vain tuo lastenreuma kun kiukuttelee, vaikka ennen selkä on ollut ihan ok, lähinnä lihaskipua/heikkoutta.


Tuuli tuossa kirjoitteli...

Olen menossa reumatologille tässä kuussa. Nyt olen koittanut nostaa Salazopyrinin annostusta (aiemmin 2x2), mutta sivuoireet ovat sen verran ikävät, että vielä en ole onnistunut. Noh, yrittänyttä ei laiteta...


Itse söin salazopyriiniä 3x2 joitain vuosia eikä mitään kauhean näkyvää sivuoiretta tullut, mitä sulle on tullut? Ihan uteliaisuudesta kun samasta lääkkeestä on puhe. Salazopyrinin lopettamisen jälkeen on noi aamujäykkyydet alkaneet.



Toivottavasti täällä on aktiivista keskustelua? :)

Sonny

  • Sr. Member
  • *****
  • Viestejä: 1938
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #13 : Syyskuu 07, 2006, 10:34:01 »

Tervetuloa kaihyn  :vrolijk_26: Täällä on ihan viriiliä porukkaa kivuista huolimatta, eli varmaan saat vastauksia kun porukka herää/tulee töistä/jaksaa raahautua koneelle  :D

Oireesi ovat hyvin samanlaiset kuin minulla. Minulla ei selkärankareumaa ole, mutta selkä on leikattu, ensin laitettiin raudat ja sitten ne otettiin pois kun oli aikaa kulunut. Lisämausteeksi tuli lihasreuma ja vaikka se on hallinnassa niin selkäni on juuri tuollainen kuvailemasi, eli tosi jäykkä heti aamusta ja pienikin rasitus saa lihakset kramppaamaan. Minusta tuntuu että minulla on itse selkäruodon lisäksi kipua lihaksissa ja se varmaan johtuu siitä että lihakset korjaa jotain selässä olevaa vikaa sinnikkäästi ja sitten ne kipeytyvät. Aikamoinen umpikuja tämä on, kukaan ei osaa sanoa mitään, lääkkeitä vaan määrätään, tällä hetkellä syön kortisonin lisäksi Tramadolia ja Panacodia.

Toivotaan että muut osaavat vastata tuohon selkärankareumaan kattavammin, minä vastailin vain koska oireesi ovat niin tutut. Tsemppiä!
Selkäleikkaus 2000 , 2006 ja 2014
G55.1*M51.9 Nikamavälilevyhäiriöön liittyvä hermojuuren puristustila
M53.3 Polymyalgia rheumatica
J45.8  Asthma bronchiale
Osittainen ylähengitysteiden ahtauma (C-Pap late)

kaihyn

  • Ex-member
Vs: Selkärankareuma
« Vastaus #14 : Syyskuu 07, 2006, 10:43:38 »
Kiitos  :)

Niin joo kun on olemassa tommonenkin kuin lihasreuma... Miten sitä sitten hoidetaan muuten kuin lääkkeillä? Käytkö fysioterapiassa? Ilmeneekö se juuri sillain kuin tuossa mainitsit, että lihakset alkaa kramppaamaan?  ??? Ihan uteliaisuudesta! Onko se sulla vain jossain tietyssä paikassa (esim. toi selkä?) vai onko se vähän kuin moninivelinen reuma että tyyliin joka lihaksessa?



Minusta tuntuu että minulla on itse selkäruodon lisäksi kipua lihaksissa ja se varmaan johtuu siitä että lihakset korjaa jotain selässä olevaa vikaa sinnikkäästi ja sitten ne kipeytyvät.

Mulla on sama juttu tuon toisen polven kanssa ja se heijastuu myös selkään. Eli kun tuota leikattua polvea on varonut jo vuosia kun on ollut kipeä, on toinen jalka hoitanut kaikki hommat. Sen liikkumisen ja lihastyön kompensoi niin taitavasti ihan huomaamattaan kaikille muille lihaksille paitsi sen kipeän jalan, jolloin se pysyy ihan samanlaisena eikä saa harjoitusta ja reisissä on lopulta kauheat puolierot  :P Ja se näkyy kanssa selän sivulihaksissa jäykkyytenä ja kipuna. Harmi kun lihakset alkavat hommailemaan kaikkea omaansa ilman että ite tahtoo ;)

Kiitos ja voimia sullekin! :thumbsup: