Kirjoittaja Aihe: Eläinystävät 2  (Luettu 315635 kertaa)

delanne

  • Ex-member
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #30 : Heinäkuu 14, 2008, 08:46:27 »
Mullakin on toisen koiran hankinta mielessä. Toisen pitäisi tosin olla yhtä pieni kuin ensimmäisenkin. :) Sitä ollaan puuhattu nyt jo jonkin aikaa, mutta aina tuntuu menevän jotain pieleen.  :( Mä haluan ehdottomasti toisen narttukoiran, ja pienen sellaisen (max. tuon 5kg mitä nykyinenkin on). Tulee vaan uroksiatai narttu jää tyhjäksi. Ehkä tässä joku päivä kuitenkin.

Heh! Kaustinen, mut kyllä tunnistaa kaikki myös tän nimimerkin takaa, sillä samalla seikkailen muillakin foorumeilla ja saksanpystykorva-piirit on myös aika pienet. Tosin en tiedä kuinka moni tätä palstaa seurailee, vaikka tiedänkin ainakin muutaman reumapotilaan niistä piireistä.

Meillä ei paljon sylissä köllötellä, mutta kyllä koiran kanssa puuhailu auttaa jaksamaan. Onhan se kiva, kun on joku aina kotona odottamassa ja jaksaa olla innostunut lähtemään ulos mukaan, tekemään melkein mitä vaan. Sen kanssa kun on eletty sekä sen omat että mun omat sairaudet niin onhan se läheinen otus.

Tuisku-57

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 415
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #31 : Heinäkuu 14, 2008, 11:48:48 »
 :vrolijk_26: HEISSAN  :vrolijk_26:

 Joo, koiraa minäkin tässä haaveilen kaiken aikaa....
 Meidän rakas, japaninpystykorva menehtyi just 7.kesäkuuta. Ikää oli 14v9kk.......kyllä oli niin sydäntä särkevän
  :'( surullista.....ajattelin, että menen itse perässä!
 Ikävä on kova! Hauta on omassa pihassa kukkineen. Meillä on toinen lemmikki kyllä, kisu..ihan kiva,lutunen, leikattu poika. Oli myös ihmeissään seuraavan viikon kun kaveria ei enää ollutkaan  :-\

Nyt olen selvitellyt minne syntyy japaninpystykorva-pentuja....
Saisipa vain tuon isännän vielä pehmenemään ajatukseen.....Olen yrittänyt puhua, että miettii nyt sitäkin kun mä olen kotona...en työelämässä -ja tuskin enää koskaan näillä vaivoilla - että miten pirstävää on touhuta koiran kanssa.
    Periksi en kyllä anna....pakko saada toinenkin lemmikki, jonka kanssa sitten pääsee liikkumaan, nyt kun on kaikki jäänyt.
Kisunen juoksentelee itekseen ulkosalla ja yleensä tuleekin yöksi kotiin....ja päivälläkin siinä kulkee....Ikää on vasta 4 vuotta.

Että tällaisia aatoksia mielessä....

 :thumbsup: pitäkäähän nyt peukut pystyssä, että kaikki onnistuu!
M45 Spondylarthitis ancylopoetica
M51.3 Degeneratio disci intervertebralis lumbalis
M79.0 Fibromyalgia
M35.7 Hypermobiliteettioireyhtymä
M17.0 Arthrosis genu I.a.

Kaustinen

  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 1145
  • Elä elämäsi hymyillen, hymyillen läpi kyynelten!
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #32 : Heinäkuu 14, 2008, 13:36:09 »
Tänä kesänä kävi vähän outo tapaus..

Meillä oli myös kissa aikanaan, kun koiranpentu tuli taloon.. vanha maatiaiskolli, joka ilman muuta oli kunkku. Kiintyivät kuitenkin toisiinsa sen verran, että luottivat ja jättivät toisensa rauhaan. Sellaista etäistä kiinnostusta ja rakkautta. Kolme vuotta sitten kisu lähti kissojen taivaaseen ja kovin sitä ihmeteltiin. Sen koommin ei kissojen kanssa olla oltu tekemisissä, koska ne aina lähtevät karkuun.. No, muutama viikko sitten oltiin normaalisti lenkillä ja ojan pientareella lähellä meidän kotia istui kissa katsellen meitä.. se vain istui ja katseli. Koira alkoi "itkeä" eli piti sellaista surullista vinkumista.. lähestyi sitä kisua nuuskiakseen, mutta kissa ei reagoinut kuin pienellä hännän heilauksella. Käskin haukun pois, koska en tuota kattia ollut ennen nähnyt enkä arvannut päästää lähemmäs.. koira tuli pois itkien, nuuski maata ja jatkettiin matkaa. Kissa vain istui ja katseli meidän perään.. Olisikohan ollut meidän vanhan kissan pentu.. en tiedä.
"Älä sinä tyttö koskaan katkeroidu, sillä sitten ei enää mikään auta!"
- mummu -

Psoriasiartropatia/moninkertainen sekundäärinen nivelrikko
HMS/EDS
Määrittämätön nikamasairaus
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Uniapnea
Metabolinen oireyhtymä
Essentiaalinen verenpainetauti

diisa

  • Sr. Member
  • *****
  • Viestejä: 1052
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #33 : Heinäkuu 15, 2008, 10:48:26 »
Lueskelin näitä koirulijuttuja. Ihanalta kuulostaa. ja sellaiselta että todella pidätte lemmikeistä.
Meillä tuo lemmikki kuoli muutamia viikkoja sitten.Se tilanne oli liian paha.  :'(
Minä en halua enään koiraa. syy ei ole se ettenko pitäisi koirista. Pidän ja kaikista koirista.
En vaan osaa oikeen suhtautua. olin aina huolissani jostain. Meillä ei tehty reissuja 11 vuoden aikan. Vain jos koiran sai ottaa mukaan. Tai toinen jäi hoitamaan koiraa.

Minusta tuntui, että ei voi jättää toisten vaivoiksi, koska sen on ottanut!
Se huoli ja vaiva oli minulle kova, ja varsinkin kun koira sairasti. olin ihan poissa tolaltani. niin hätäännyksissä. En jaksa millää enään sitä huolta kantaa.

En tiedä onko syy oma kipu ja väsymys, vai muuten vaan huolestuva luonteeni???
Tiedän ne ilot ja ihanat hetket mitä koira tuo ja kaipaan niitä.  :hoiva:
Onnea teille joilla on lemmikki ja nauttikaa.
Sitä ei tiedä kuinka syvällä pohja on, ennen kuin sinne putoaa.
- F.R. Laing

Kaustinen

  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 1145
  • Elä elämäsi hymyillen, hymyillen läpi kyynelten!
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #34 : Heinäkuu 15, 2008, 22:24:54 »
Jos sinusta tuntuu Diisa, että tarvitset lepoa niin lepäile rauhassa :hoiva: ...hyvä, että mietit omaa jaksamista. Kyllä se koira niin paljon huomiota vaatii että tarvitaan paljon jaksuja! Oma minä tarvitsee ihan ekaksi sitä huomiota ja sitten tulee vasta kaikki muu, niin se vain on  :)
"Älä sinä tyttö koskaan katkeroidu, sillä sitten ei enää mikään auta!"
- mummu -

Psoriasiartropatia/moninkertainen sekundäärinen nivelrikko
HMS/EDS
Määrittämätön nikamasairaus
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Uniapnea
Metabolinen oireyhtymä
Essentiaalinen verenpainetauti

delanne

  • Ex-member
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #35 : Heinäkuu 16, 2008, 15:28:41 »
Minusta tuntui, että ei voi jättää toisten vaivoiksi, koska sen on ottanut!
Se huoli ja vaiva oli minulle kova, ja varsinkin kun koira sairasti. olin ihan poissa tolaltani. niin hätäännyksissä. En jaksa millää enään sitä huolta kantaa.

Mä voin kyllä samaistua tuohon, ainakin jossain määrin. Mä olen jättänyt koiraa vanhemmilleni hoitoon, jos olen matkustanut. Mutta mielelläni otan koiraa mukaan menoihini aina kun pystyn. Koska asun yksin, on se osittain pakon sanelemaa myös, en voi olla päivää töissä ja sitten lähteä illaksi jonnekin huitelemaan. Toisaalta en kadu koiran ottamista, siitä on mulle paljon iloa ja seuraa. Mielelläni "uhraan" matkat yms. sen hyväksi, että minulla on kaveri. :)

Koirani oli todella sairas reilu 2v. sitten. Mä olin aivan tolaltani silloin, en halunnut menettää rakasta lemmikkiä. Onneksi kaikki kääntyi hyvin päin ja koira selvisi. Tiedän, että joku päivä pitää rakkaasta lemmikistä luopua ja se pitää päästää menemään. Se surettaa jo etukäteen, mutta pitää nauttia siitä ajasta, mikä koiran kanssa on. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki halua viettää vapaa-aikaansa koiran kanssa tai eivät jaksa niitä suruja, jotka lemmikin pitämisestä vääjämättä jossain vaiheessa tulevat.

Tuisku-57

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 415
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #36 : Heinäkuu 16, 2008, 15:46:44 »
 :vrolijk_26: HEIPS!

Joo, ymmärrän myös, että kaikki eivät välitä ottaa toista koiraa kun on joutunut luopumaan  :engel017: entisestä koirasta.
   Meillä oli tämä koiramme mukana myös Lapissa..automatkoista ei piitannut mitään. Tykkäsi olla autossa...ja vapaana kulki siellä Lapissakin..ja milloin missä kävimmekin.

Ja ei tässä niin hirveesti reissattu....että ei se ollut ongelma.

Saa nyt sitten nähdä miten tässä käy....isäntä vain laittaa hanttiin...sanoinkin, että voisi ajatella asiaa minun kannaltani..olen niin eläinrakas ja halauaisin, että olisi jälleen sellanen pieni karvapallo tuossa tepastelemassa (kisua tietenkään unohtamatta!) ja tulisi lähdettyä lenkille kun olisi pakko.
   Olen tässä ollut vähän  >:( myrtsi ja pahalla tuulella....
No, mulle tulee soitto tuossa kuukauden vaihteessa, että mitä pentuja on syntynyt (japaninpystykorva)...ja meneehän siinä 7-8 vkoa ennenkuin ovat luovutusikäisiä.

Ja kun on kerrran kokemusta koiran kanssa touhuamisesta....että periksi en aio antaa..... ;)

M45 Spondylarthitis ancylopoetica
M51.3 Degeneratio disci intervertebralis lumbalis
M79.0 Fibromyalgia
M35.7 Hypermobiliteettioireyhtymä
M17.0 Arthrosis genu I.a.

petomaani

  • Ex-member
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #37 : Heinäkuu 16, 2008, 17:05:29 »
Mie taas en luota keheenkään niin paljoa, että uskaltaisin jättää oman ranskikseni hoitoon pidemmäksi aikaa. Ainoostaan anoppilaan ollaan jätetty, kun on käyty viikon matkalla ulkomailla ja silloinkin tuntuu koko ajan sydänalassa että "ei helvata.. Mitenhän ne pärjää?" En vain usko siihen, että kukaan osais hoitaa mun vauvaani niinkuin sitä pitäis hoitaa..
Ja ajatuskin, että pitäs vauveli viedä matkojen ajaksi jonneki hiton koirahoitolaan on täydellisen poissuljettu!

Kaustinen

  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 1145
  • Elä elämäsi hymyillen, hymyillen läpi kyynelten!
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #38 : Heinäkuu 17, 2008, 00:27:01 »
Koira kulkee aina mukana ja jos ei pysty ottamaan mukaan niin useimmiten reissu jää tekemättä. Ei sitä edes voisi jättää vieraalle.. se olisi pahin rangaistus sille maan päällä.. karkoittaa pois laumasta. Jo aitaukseen jättäminen yksin kun muu perhe on sisällä, on tälle rodulle rangaistus  :o
Jos pidempi reissu on tehty eikä ole ollut mitenkään mahdollista sitä haukkua mukaan ottaa, niin meilläkin joku perheenjäsenistä on jäänyt koiran kanssa kotiin. Nytkään ei yhtään huvita hakea sopeutumisvalmennuskurssille, kun sinne pitäisi mennä meidän molempien, mieheni ja minun. Mutta entäs meitin haukku  :-[ Voi, kun sen voisi ottaa mukaan.. piilottaisi vaikka reppuun  :vihellys: (eipä taida mahtua!!). Eiköhän se jotenkin järjesty.. onhan noi lapset jo isoja.. ja pakkohan sitä on itseäänkin hoitaa, mutta ikävä on varmasti kova!

Välillä, kun pentukuume iskee, olen miettinyt toista koiraa.., mutta ei, olen päättänyt pysyä lujana, koska se olisi minulle itselleni liikaa  :-\ En jaksaisi kahden kanssa.. ja se olisi liian sydäntäsärkevää, jos joutuisin haukun vieraalle luovuttamaan vain siksi, että en itse pysty siitä pitämään huolta  :'(
"Älä sinä tyttö koskaan katkeroidu, sillä sitten ei enää mikään auta!"
- mummu -

Psoriasiartropatia/moninkertainen sekundäärinen nivelrikko
HMS/EDS
Määrittämätön nikamasairaus
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Uniapnea
Metabolinen oireyhtymä
Essentiaalinen verenpainetauti

Tiibet

  • Sr. Member
  • *****
  • Viestejä: 1339
  • Myönteinen ajattelu, rakkaus ja nauru auttavat ♡
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #39 : Heinäkuu 19, 2008, 02:33:26 »
Punkin puremista tietoa?!

Lomailen koiran kanssa saaristossa ja muka viisaasti soitin ennalta eläinlääkärille, jotta miten ehkäistä punkit varmimmin. Sain kyllä pitkästi neuvoja, mutta lopuksi ohjeen kysyä apteekista, jotta mitä heillä sattuu olemaan ja toteamuksen että ehkei tällaiselle kahlailijalle kuitenkaan punkkipantaa vaan mieluusti vaikka Exspotia. No Exspot löytyi ja sitä ampulli hartiaan ja toinen takaosaan, vaan mitäs tuo auttoi. Eilen kaiversin yhden lurpun "olkapäästä" ja tänään toisen pullistuneen vähän alempaa. Tämänpäiväinen oli aiheuttanut jo jonkinlaisen tulehduksenkin, sillä purukohdassa oli leveydeltään sentin tai kahden sentin patti. Putsasin sitä parin otteeseen laimennetulla Petadinella ja nyt olen vain huolesta ymmyrkäisenä, kun en ymmärrä punkkien jäljistä sen enempää.

Täytyneekö se viedä lääkäriin täällä reissussa vai odotanko ensi viikkoon ja katson, jotta paheneeko, vai mitä minun tulee tehdä  :-[?
Fibromyalgia ja välilevyn pullistuma 2001, vähän nivelrikkoa, TOS 2006, EDS tai HMS 2008, refluksitauti ja ruokatorvitulehdus, pallea- ja napatyräleikkaukset 2015, uniapnea 2019

delanne

  • Ex-member
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #40 : Heinäkuu 19, 2008, 07:50:48 »
Mä olen ymmärtänyt, että punkin pitää olla paikallaan koirassa min. 24h, että borrelioosi ehtii tarttua.

Mun koiralla on toista lääkettä, Frontlineä, siksi, että se on liian pienikokoinen Exspotille (5kg). Mutta ainakin Frontline toimii niin, että se ei sinällään estä punkkia tulemasta koiran turkkiin tai jopa puremasta koiraa, mutta heti, kun se sen tekee, kuolee punkki ja tipahtaa pois. Joskus voi jäädä kiinni, mutta olen löytänyt juuri kuolleita punkkeja koirastani. Tällä tavoin estää siis borrelioosin saamista.

Ja, jos käytät valeluliuosta (niskaan laitettavaa), kestää päivän, pari, ennen kuin aine on ihon rasvojen mukana kulkeutunut koko koiraan. Mä olen myös ymmärtänyt, ettei heti saisi uida, sillä aine ei ehdi silloin levitä ihon rasvoihin vaan huuhtoutuu pois.

Kun punkki lähtee irti, voi koiralle jäädä ns. allerginen reaktio eli patti, joka kestää viikonkin tai yli. Se patti ei sinällään ole vaarallinen. Kun punkin poistaa, kannattaa kuitenkin katsoa, että se lähtee koirasta kokonaisena. Minä käytän sellaista lassosilmukkaa punkin poistoon. Silmukka punkin ympärille, ja kierretään vastapäivään. Jos pureman ympärille tulee punainen laajeneva alue, silloin kannattaa kääntyä ell puoleen, se voi olla merkki borrelioosista.

Kista

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 77
  • Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. M.L
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #41 : Heinäkuu 25, 2008, 23:24:51 »
Veimme tänään tyttären kanssa 13-vuotiaan kissumme viimeiselle piikille. Vaikka päätös oli pitkään harkittu ja eläinlääkäri vahvisti kisun olleen kivulias, oli se silti ihan yllättävän vaikeaa. Ja nukkumaanmenoa nyt venytän, kun kissu ei polvitaipeisiin tulekaan nukkumaan. 
M51.1

Tuisku-57

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 415
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #42 : Heinäkuu 26, 2008, 10:58:35 »
 :engel017: Kista..olen surullinen puolesanne...

 Eläin on perheenjäsen siinä kuin ihminenkin. Meillä koiramme  (japaninpystykorva) menehtyi 7.kesäkuuta. Ikää jo 14v9kk, oli myös sairas...sydämen
vajaatoimintaa...lenkille emme enää päässeet aikoihin, mutta kuljeskeli omassa pihassaan.
Mietin tuossa jo keväällä, että onkohan viimeinen kesä....että kun luopumisen aika tulee, nukahtaisi sitten itse, että ei tarvitse viedä
piikille. Ymmärrän toki, että jos tilanne olisi siihen mennyt, niin pakko se olisi ollut tehdä.

Kyllä seuraavaa viikko oli todella paha minulle...niin armoton ikävä.... :'( Meillä on kisu, joka sitä ikävää helpotti. Oli myös
ihmeissään, missä kaveri on....Kun koiramme tuohon omalle pihalle nukkui, kisu tuli - kuin olisi tiennyt - ja meni huilimaan koiran  viereen...jäähyväiset jätti.....

Ikävä on vieläkin niin mahdoton....mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa ja kun saa itselleen tehtyä selväksi, että pakkohan täältä on
kaikkien lähteä, niin ihmisten kuin eläintenkin.....Meillä kun on ollut hautajaisia viime kesästä lähtien liiankin kanssa, ja silloinkin olimme just
perjantaina hautajaisissa kun koiramme lauantaina nukkui pois.

 :hali: Ota osaa teidän suruunne..... :hoiva:
M45 Spondylarthitis ancylopoetica
M51.3 Degeneratio disci intervertebralis lumbalis
M79.0 Fibromyalgia
M35.7 Hypermobiliteettioireyhtymä
M17.0 Arthrosis genu I.a.

OP

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 507
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #43 : Heinäkuu 26, 2008, 11:18:36 »
No nyt on hommattu hepoille ja muijalle kissi, ½ vuotinen maatiainen. Menee aika totutellessa, kyllä se reviirinsä hakee. Kissi on viisas perheenjäsen, kuin koiruuskin ja hevoset. :laugh:
Kissan koulutus alkaa taas alusta. En varmaan saa siitä yhtä viisasta kuin edesmenneestä. Katotaan, jos maltti riittää, minulla. :vihellys: :thumbsup:
Selkää operoitu -96, -00 ja -05. Ei kuntoon. D2, uniapnea ym pientä. Vatsaa leikattu, kun tähystyksessä puhkaistiin suoli.

Kista

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 77
  • Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. M.L
Vs: Eläinystävät 2
« Vastaus #44 : Heinäkuu 26, 2008, 11:26:26 »
Kiitos, Tuisku.

Vaikka kuinka järki sanoo, että kipujen vuoksi ratkaisu oli aivan oikea ja kisun paras, niin kai se on juuri tuo pitkä yhteinen taival, vuosien muistot, joka tekee luopumisen niin kovin kivuliaaksi  :'(.

Onnea Sinulle isännän ylipuhumiseen :thumbsup:, hienoa, että isosta ikävästä huolimatta uskallat miettiä uuden palleron ottamista!
M51.1