Kirjoittaja Aihe: sairauden hyväksyminen  (Luettu 82397 kertaa)

MaKo

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 1125
sairauden hyväksyminen
« : Joulukuu 14, 2012, 11:23:27 »
Mun vasen jalka on tunnoton nivusesta puoliväliin säärtä. Jonkin verran myöskin kosketusarka. Mua hämää ihan suunnattomasti toi tunnottomuus, aivot ei vaan ymmärrä että jos laitan käden reidelle, en tunne mitään. Mä inhoan mun reisilihasta kun se on ihan veltto ja höllyy niinkuin joku läskinpala, polvilumpio pyörii ja liikkuu ihan miten vaan.
 En pysty nojaamaan käsillä reisiin enkä nostamaan toista jalkaa siihen päälle. Saunassa en voi pestä jalkaa millään kun tuntuu niin inhottavalta. Lääkäri sanoi että menee aika kauan ennenkuin asian hyväksyy ja siihen sopeutuu. Tammikuun alussa on psykologille aika, ehkä saan sieltä apua asian hyväksymiseen.
En myöskään ihan kokonaan vielä ymmärrä että mä en pysty koskaan kävelemään ilman jonkunlaista tukea jalassa.
Lähetteet tulossa neurologille ja fysiatrille, toivottavasti pian että saan jonkinlaista selvyyttä mihin vielä kykenen ja mihin  en.
Epätietoisuus on aika vaikea laji.
Suolistosyöpä 2011-2013
Hermovaurio jalkaan 2012
Työkyvyttömyyseläkkeelle 2014

satuo

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 2135
  • Aina jossain paistaa aurinko.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #1 : Joulukuu 14, 2012, 12:21:52 »
No jopas! :hoiva:
Kyllä se ajan ottaa tosiaan "hyväksyä" tilanne. Ja sitten löytää ne parhaat keinot jatkaa mahdollisimman hyvää elämää.
Toivottavasti nyt saat parhaan avun ja tuen!
Iso hali täältä sairaalan petiltä! :hali:

Iines

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 437
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #2 : Joulukuu 14, 2012, 13:07:12 »
Voimia MaKo... Aika hurjalta näyttää tuo sinun dg-listasi:(

celca

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 60
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #3 : Joulukuu 14, 2012, 13:13:18 »
Tuon sairauden hyväksymisen kanssa itsekin painin. Vuosien mittaan sitä tavallaan hyväksyykin sairautensa, mutta itsellä aina uuden sairauden tulo tuo vanhatkin sairaudet peliin mukaan. Ja joka kerta joutuu hyväksymään yhä uudelleen ja uudelleen jo "hyväksytytkin" sairaudet. Eli loppujen lopuksi itse ainakaan en ole hyväksynyt sitä ensimmäistäkään sairautta, se on tullut vain työnnettyä tuonne taka-alalle mukamas unohduksiin. Usko meinaa kyllä välillä loppua.

Toivottavasti saat pian apuja ja hyviä neuvoja.  :thumbsup: ja  :hali: sinulle MaKo

ereritu

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 540
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #4 : Joulukuu 15, 2012, 09:15:50 »
 :hali:  Hyvin tuttua juttua hyväksymisen vaikeus. Myös uusien oireiden tulon kestämättömyys. No siltä se vaan tuntuu, kun parhaillankin haluisin selitystä joihinkin ongelmiini.  :o
Eilen tunnin ollessani pörisevässä Mri- koneessa ,muistaessani monesko kerta se onkaan tänä vuonna,luulin jopa unohtuneeni sinne lavetille kipujani kuuntelemaan ja pitelemään täristä haluavia raajan päitä. Siitä ajatukset eteenpäin :miksi minä olen tällainen (yhteiskunnan rahanmenotaakka, perheeni heikoinlenkki....) Hetkiä tosiaan tulee ettei oireitaan jaksa hyväksyä, liikaa. Sitten läheinen soittaa ja kysyy mitä selvisi. Ei ne tajuu ettei siinä vaihheessa minulle selvene mitää. Nään vain ohimennen poppoon lääkäreitä lasinläpi.
Minä jossittelija jatkan vielä hyväksymättömyydestä siihen kuinka toisin osani olisi, jos oireeni olisi tunnistettu oikein jo murrosiässä. Nyt selvää minulle ainakin, että kilppari on ollut monen ongelman takana. se voi olla vaihtelevakin.

Aikaa vaatii ja käänteistä ajattelua vaivojensa hyväksyminen.
Mitä vaivaa minulla ei ole?
Ryhtymistä oman vaivansa päihittäjäksi eli suomalaista sisua niin hurjasti käyttöön:thumbup:

hiker

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 1482
  • I'm Okay. My biggest lie.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #5 : Joulukuu 15, 2012, 12:50:18 »
Vaikeaa on hyväksyminen! Kuuden vuoden sinnittelyn, suorittamisen ja osin jatkuvan tuulimyllyjä vastaan taistelemisen jälkeen olen tänä syksynä lopultakin päässyt sinuiksi sairastamisen ja siitä johtuvan toisenlaisen elämän kanssa. Hoitavien tahojeni kanssa olemme keskustelleet, kuinka kaikki tämä vääntö oli tehtävä, jotta hyväksymistä voi tapahtua. Minun piti hakata päätäni tarpeeksi monta kertaa seinään ennen kuin olin itse valmis muutokseen. Lopettamalla taistelun ja haikailun vanhan minäni ja elämäni perään olen vähä vähältä saanut rauhan nauttia siitä kaikesta, mihin olen kuitenkin vielä kykenevä. Olen onnellinen kyetessäni edes osittain pysymään työelämässä, en taistele sairauslomia vastaan, en koe huonoa omaatuntoa tekemättmistä töistä tai tapaamisista, joihin en jaksa lähteä jne. Olen ilmeisesti vihdoinkin oppinut olemaan itselleni armollinen edes jollakin tasolla!

Ymmärrän täysin, kuinka liikunnalliselle ihmiselle on äärettömän vaikeaa hyväksyä luopuminen rakkaista harrastuksista. Minun koko elämäni oli rakentunut fyysisten suoritusten ympärille ja purin kaikki tunteeni liikunnan kautta. Yllättävän paljon voi kuitenkin tehdä puolinaisellakin keholla ja vähä vähältä oppia nauttimaan myös uuden kehon mahdollisuuksista. Apuvälineitäkin löytyy laidasta laitaan ja kipulääkkeiden avulla yllättävätkin asiat ovat mahdollisia. Jos olen oikein ymmärtänyt, olet onneksi vielä niin alkumetreillä hermovaurioidesi kanssa, ettei kukaan pysty varmuudella sanomaan lopullista toimintakykyäsi. Ihmiskeho on kummallinen kapistus ja hermoilla on uskomaton kyky kasvattaa uusia haaroja auttaakseen pulassa olevia naapureita. Hidasta puuhaa ja aikaa kuluu parikin vuotta ennen kuin lopullinen tilanne nähdään. Juoksut on juostu, mutta alaraaja-amputoidutkin ovat valloittaneet huippuja! Tällä hetkellä sinun on vaikea ajatella kuin menetettyjä asioita, mutta älä jumitu siihen. Elämällä ja liikunnalla on sinulle vielä roppakaupalla varastossa nautinnon hetkiä!
Lanne- ja kaularangan ongelmat hermojuurivaurioiden kera
Polven artrofibroosi
Kolmoishermosärky ja -vaurio
Mieliala- ja syömishäiriö

rane

  • Tekninen tuki (EVP)
  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 2395
  • “Pain is only what you allow it to be” ― C. Clare
    • Tietoa ja vertaistukea
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #6 : Joulukuu 15, 2012, 12:53:47 »
M51.1 Prolapsus disci intervertebralis lumbalis residivans operata. Status post fractura columnae L II et III. (luudutusleikk. jälkitila, L2-L3 nikamien murt. jälkitila)
J45 Asthma bronchiale (astma)
I10 Hypertensio arterialis (kipuper. verenpaine)
H84 Kuulon meluvamma
H93.1 Tinnitus auris

MaKo

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 1125
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #7 : Joulukuu 15, 2012, 13:45:57 »
Kiitos tuesta, kaikille :hali:onneksi ontämä foorumi olemassa :D
Tiedän että kun ajatusmaailma muuttuu niinpäin etten enää ajattele mitä en voi tehdä, siihen että tajuan kaikki uudetkin mahdollisuudet, silloin ollaan jo voiton puolella.
Asia on tosiaan vielä uusi mulle ja ehkä vähän ennenaikaisestikin täällä murehdin ja puran tunteitani. Nämä asiat kuitenkin on niin voimakkaana mun mielessä että pakko päästää ulos, ja niinkuin aina, kun asiat saa suustansa (tässä tapauksessa sormistansa,hehheh)
ulos niin tunnetila rauhoittuu kummasti. Näin se vaan menee  :D
Suolistosyöpä 2011-2013
Hermovaurio jalkaan 2012
Työkyvyttömyyseläkkeelle 2014

rane

  • Tekninen tuki (EVP)
  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 2395
  • “Pain is only what you allow it to be” ― C. Clare
    • Tietoa ja vertaistukea
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #8 : Joulukuu 15, 2012, 14:55:09 »
Ja tuo videon mies; kuinka iloinen onkaan elämästään. Ja on sittemmin löytänyt kauniin puolison ja ilmeisesti vauvakin tulossa.

Ei pitäisi murehtia sitä minkä on menettänyt, vaan iloita siitä mitä on vielä jäljellä. Mullakin sairaus on vienyt osan yhdestä harrastuksesta (moottoripyörien rakentelu) mutta tilalle on tullut muita käsitöitä. Joskus voi olla hyväkin että elämä näin kuljettelee kohti jotain uutta.
M51.1 Prolapsus disci intervertebralis lumbalis residivans operata. Status post fractura columnae L II et III. (luudutusleikk. jälkitila, L2-L3 nikamien murt. jälkitila)
J45 Asthma bronchiale (astma)
I10 Hypertensio arterialis (kipuper. verenpaine)
H84 Kuulon meluvamma
H93.1 Tinnitus auris

hiker

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 1482
  • I'm Okay. My biggest lie.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #9 : Joulukuu 15, 2012, 18:45:48 »
Älä turhaan murehdi tunteitasi ja ajatuksiasi. Kuuluu asiaan, että aluksi näet vain menetetyt mahdollisuudet. Vähitellen suru tapahtuneesta helpottuu ja on mahdollista suunnata tulevaan. Hyväksyminen tarkoittaa olemista sinut itsensä kanssa tässä uudessa tilanteessa, ei missään nimessä luovuttamista. Hidas prosessi kuin mikä eikä tapahdu viikoissa vaan vuosissa. Minua auttoi urheilijan taustallani, että sain jatkuvasti uusia ja saavutettavissa olevia lyhyen aikavälin tavoitteita kuntoutukseen. Suoritin kuin harjoitusohjelmaa, jota tasaisin väliajoin tarkennettiin ja muutettiin haasteellisemmaksi. Minulla oli siis tehtävä, jossa näin edistyväni ja ajatukseni pysyivät paremmin positiivisina. Jälkikäteen lääkärini ja fysioterapeuttini ovat todenneet, etteivät he uskoneet, että voisin saavuttaa sellaisen toimintakyvyn, joka minulla nyt vuosien jälkeen on. Olisi siis ollut väärin jäädä kuuntelemaan heidän pessimistisiä ennusteitaan!

Lanne- ja kaularangan ongelmat hermojuurivaurioiden kera
Polven artrofibroosi
Kolmoishermosärky ja -vaurio
Mieliala- ja syömishäiriö

satuo

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 2135
  • Aina jossain paistaa aurinko.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #10 : Joulukuu 15, 2012, 21:57:58 »
Hienoa hiker! :thumbsup:
Tsemppiä sinulle ja MaKolle!

Peikko

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 2533
  • :)
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #11 : Joulukuu 15, 2012, 23:37:32 »
Taitava on kyllä tämä mies toimissaan, ilmeisesti ei ole kipuja jarruttamassa.
Hienoa Hiker miten olet onnistunut,
siinäpä tavoitetta meille muillekin,
mutta kuten totesit - ajan kanssa  :thumbsup:
rikki niskasta varpaisiin

MaKo

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 1125
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #12 : Joulukuu 16, 2012, 10:30:04 »
Hyvin olet onnistunut Hiker, tavotteet kohdillaan ja kova into ja motivaatio, niillä pääsee pitkälle :)
Mulla on toi motivaatio vielä hakusessa ja itsekin ihmettelen omaa itseäni, yleensä olen innokas, ahkera ja toimeen tarttuva, semmonen tärppästikkeli, nyt ei oikeen mikään innosta. Masennusta taitaa olla vähän ilmassa, yöunet on edelleen mitä sattuu ja ruokahalu on tyystin kadonnut, olen kahden kuukauden aikana syönyt varmaankin 5 kertaa lämmintä ruokaa. Muille kyllä kokkailen innolla mutta itse juon kahvia ja heraprotskua......ei hyvä. Ruokahalun puute on varmaankin sytojen ansiota, sivuoireena mmm. anoreksia :(
Eilen illalla jaksoin tehdä jumpan ja tänä aamuna, omaa treeniä en ole tehnyt moneen päivään :(
Suolistosyöpä 2011-2013
Hermovaurio jalkaan 2012
Työkyvyttömyyseläkkeelle 2014

satuo

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 2135
  • Aina jossain paistaa aurinko.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #13 : Joulukuu 16, 2012, 11:29:11 »
MaKo älä huoli! :hoiva:
Olet hyvin alkuvaiheessa. Aika on vetämässä psykologille, fyssan kanssa varmasti keksitte uusia juttuja ja täällä sulle annetaan koko maan vaivaisten kaikki tuet ja halit!! :thumbsup:
Ja toisaalta jos nyt liian kärkkäästi hyväksyisit heikomman kunnon et ehkä saisi tarpeeksi optimismiä jatkoon! :hali: 

MaKo

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 1125
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #14 : Joulukuu 16, 2012, 11:58:00 »
Koko maan vaivaisten tuet ja halit on mulle äärimmäisen tärkeät :hali:
En ole toivoani heittänyt, kaikki on vaan niin levällään vielä, en edes tiedä kuka lääkäri hoitaa tätä mun jalka-asiaa  :( Ajat on myös fysiatrille ja neurologille tulossa, kaipa niistä joku sitten hoitaa mua :(
Uskon ja luotan kuitenkin tulevaisuuteen ja tiedän että elämä kantaa, tuli sitten mitä tuli :)
Suolistosyöpä 2011-2013
Hermovaurio jalkaan 2012
Työkyvyttömyyseläkkeelle 2014