Kirjoittaja Aihe: sairauden hyväksyminen  (Luettu 85001 kertaa)

pimu

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 111
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #30 : Helmikuu 21, 2013, 17:13:19 »
Minun on pikkuhiljaa vissiin pakko hyväksyä se että entinen "ensimmäinen" ammattini on minulle mahdoton...se kun hoiti omaa päänuppiakin hyvin kun oli paljon ihmisten kanssa tekemisissä. :'(
Minuthan uudelleenkoulutettiinkin jo. Ja nyt makaan taas tän selkäni kanssa kotona kun ei oikein kykene edes kävellä.
Millään en usko enkä halua jäädä tänne kotiin loppuelämäkseni.
Unelma ja toive olisi vielä päästä takaisin työelämään, edes jonkun verran ihmisten seuraan.  :thumbsup:
Toivossa on hyvä elää ja unelmia pitää olla jotta jaksaisi päivästä toiseen.
Ei tapa mutta kiduttaa

Iines

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 437
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #31 : Helmikuu 21, 2013, 17:41:04 »
Minä opiskelen parhaillaan uutta ammattia. Kokeilumielessä hain neljä vuotta sitten opiskelemaan, ettei vanhana harmita se, ettei edes yrittänyt. Onneksi pääsin, sillä tulevaisuudessa on kenties mahdollisuus tehdä helpompaa hommaa kuin nykyiseni.

Peikko

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 2533
  • :)
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #32 : Helmikuu 21, 2013, 23:44:34 »
kaikkien pään sisällä samoja mietteitä ??? siltä näyttää, mutta hyvä huomata ettei ole yksin.
olen vähän hukassa itse tämän kans vieläkin, lähdin kouluttautumaan uuteen ammattiin itse vajaa kymmenen vuotta sitten,
kun en entistä työtä pystynnyt tekemään, eli jalkojen päällä olemaan päivää tai edes puolta.
Tätä uutta ammattia ehdin harjoittaa vakituisessa työpaikassani vain muutaman vuoden ja nyt jo toista vuotta kuntoutustuella, pystynkö tekemään tuota uutta työtäni istuen tästä eteenpäin?? aika näyttää jos kuntoudun ja jos on sitten vielä työpaikka johon palata,
kyllä välillä tuntuu että päätä kiristää ja pää leviää kokonaan, mutta sitten täytyy vain painaa tämä taka alalle ja jatkaa tätä päivää ..
ei kaikki varmaan huomaa minun kävellessä mitään sairautta, tuo kipu kun ei näy ja kävely pienellä lenkillä on ihan ok, mutta jälkituntemukset ja liikkuminen ei sitten olekaan niin vaivatonta, silloin sitä pysyy täällä neljän seinän sisällä.
ehkä joskus vielä kaikki on lähes ennallaan, kunhan aikaa kuluu, toivon että pystyy jotain tekemäänkin kivutta.
rikki niskasta varpaisiin

elektra

  • Ex-member
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #33 : Helmikuu 22, 2013, 09:21:57 »
Tulipa itekkii sitte mietittyä et mitäkä sitä sitte. Kun opiskelua tässä on jo kokeiltu, mutku tuo pitkäaikaine istumine ei passaa. Yyh. Samperi viel sekii et ois ollu mukavata asiakaspalavelutyötä jos ja kun ois paprut kätteensä saanu. Jos nyt jotennii järjestys tää päävaiva kondikseen, ni jaksais sitte mennä sinne vesijumppaankin yms. Ja kun seleviäis ees toimeentulokii, jotta ollaanko sitä kohta työttömiä vai sairaspäivärahalla vaiko..

Offtopikkiahan tämä ei ollut..koska jos noita asioita ei saa kohilleen ni eipä tätä sairauttakaan tahdo hyväksyä. Melkeen joka ikiseen asiaan kun tää vaikuttaa ni eihä sitä taho hyväksyä keepele.

Sasu

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 719
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #34 : Helmikuu 22, 2013, 10:42:02 »


Pitää olla aktiivinen ja pirteä, eteenpäin suuntautuva (niin.. mutta sitähän tässä koko ajan yritänkin olla  ~:/).. Pitää yrittää avoimin mielin lähestyä uusia haasteita (vaikka tiedän, ettei onnistu  ~:/).. On liikuttava paljon ja huolehdittava terveydestään (joo! sitähän tässä yritän tehdä koko ajan ja päivittäin!).. on noustava liikkeelle ja unohdettava kivut (pakkohan se on, ei löydy palvelijoita!).

Juuri noin. Toiset ne tietää kyllä sairasta paremmin mitä kannattaa tehdä. Avoimin mielin minäkin tässä oon haasteita ottanut vastaan "kannustettuna" ja nyt koen olevani jo ihan uuvuksissa  :haukoitus: Sanoisimpa et yksikin "kannustajistani" joka sais minun vaivat riesakseen ei itse lähtis kokeilemaan tätä mihin minut onnistuttiin "kannustamaan".
OIs tosi mukavaa kun ihmiset uskois puhetta, mut on se ihme kun ei aikuisille puhe ja perustelut mene perille  :o Siinä ei paljon positiivinen asenne auta kun kivut puskee päälle eikä varsinkaan se et tekee vaan lisää töitä. Siinä sitä sitten masentuu ja ahdistuu kun vaan toiset "kannustaa" et kokeileppas vielä tätä ja tuota eikä itse tule kuulluksi ollenkaan.   :(
selkärankareuma, lannerangan osittain pitkälle edennyt rappeuma, Raynaud´n oireyhtymä, migreeni, gastriitti, SAD

Kaustinen

  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 1180
  • Elä elämäsi hymyillen, hymyillen läpi kyynelten!
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #35 : Helmikuu 22, 2013, 14:01:14 »
"Entisessä elämässä" sitä arvotti itseään suoritusten kautta (aika moni meistä).. Itsetunto kohosi onnistumisten myötä. Koskaan ei sanonut ei, sillä mikäänhän ei ollut mahdotonta... tänne kaikki vaan, kaikki onnistuu tosta noin vaan hip ja hop.. oli sitten kyseessä työ, harrastus tai mikä tahansa. Ja kyllähän sitä sitten tulikin tehtyä.. äärirajoilla. Liikunta oli ykkönen harrastuksista.. tanssi, laskettelu, kelkkailu, ratsastus, sulkapallo, pitkät maasto lenkit etc.

Suurin kynnys minulle on nyt se, että pitää koko ajan toistaa niin hyväntahtoisille tuttaville kuin virkailijoillekin, että "mä en pysty". Se on kuin pahin kirosana, kun sielu huutaa, että "Joo, mä haluun ja pystyn!!" ja silti tiedän, ettei enää onnistu. Siihen vielä toisen epäilevä katse vastaukseksi ja joku sinetöivä lause siitä, että olenko nyt ihan varma  :-[ (Hammasten kiristystelyä ja  :-X)

Tarvisin varmaan sellaisen vilkkuvan tolpan päähäni, että "Tää ei pysty, älä tuu ehotteleen", ettei tarttis enää koko ajan selitellä  :rohonauru:
"Älä sinä tyttö koskaan katkeroidu, sillä sitten ei enää mikään auta!"
- mummu -

Psoriasiartropatia/moninkertainen sekundäärinen nivelrikko
HMS/EDS
Määrittämätön nikamasairaus
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Uniapnea
Metabolinen oireyhtymä
Essentiaalinen verenpainetauti

hiker

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 1572
  • I'm Okay. My biggest lie.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #36 : Helmikuu 22, 2013, 19:17:49 »
Samassa junassa täälläkin! Minulle ovat viisaammat selittäneet, kuinka rankalla liikunnalla saavutettua hyvän olon tunnetta on vaikea korvata millään. On kuulemma niin monimutkainen ja moni-ilmeinen tapahtuma kehossa. Kun on tottunut hoitamaan niin ilot kuin surutkin kunnon revittelyllä, on äärettömän vaikea pysyä erossa kaikesta tällä hetkellä kielletystä liikunnasta. Pilates tms. ei vain aja samaa asiaa ja ainakin minä myönnän ajoittain sortuvani väärille poluille joko mieleni aiheuttamassa kaikkivoipuudessa tai pelossani menettää kyky tuntea mielihyvää. Eihän siitä hyvää ole seurannut kertaakaan vaan fyysistä pitkäkestoista ja korjaamatontakin pahaa sekä mielen morkkis. Harvoinhan entinen liikunta edes tuntuu hyvältä, kun sitä yrittää tehdä väkisin. On se mielenkiintoista, että kerron lääkärillenikin olleeni kiltisti, kun en ole eksynyt zumbaan tai muihin vanhoihin liikuntamuotoihini. Normaalistihan ihmisiä suorastaan usutetaan liikkumaan!

Muuten on ollut hienoa huomata, että suorituskeskeinen elämä on muuttunut tyytyväisyyteen arjen pienistä iloista. Kunhan vielä oppisi olemaan kuvittelematta muiden ajatuksia minusta ja tekemisistäni eikä antaisi toisten päästä vaikuttamaan negatiivisesti oppimaani tekemättömyydestäkin nauttimiseen.
Lanne- ja kaularangan ongelmat hermojuurivaurioiden kera
Polven artrofibroosi
Kolmoishermosärky ja -vaurio
Mieliala- ja syömishäiriö

satuo

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 2288
  • Aina jossain paistaa aurinko.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #37 : Helmikuu 22, 2013, 22:53:39 »

Voi taju miten surullista tekstiä!!  :'(
Samoin täälläkin. En voi edes opiskella. Saatikka tehdä mitään muutakaan nautittavaa...
Ei jaksa edes kesää odottaa, kun vaan lisääntyy "kiusaukset" asioista joita EI VOI tehdä...  :(

Hitto!!  >:( Ollaan me surkeita... jotenkin tämän kaiken kanssa vaan PITÄIS pystyä elämään...

Yritetään yhdessä jaksaa ja jakaa.  :hali:

Peikko

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 2533
  • :)
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #38 : Helmikuu 25, 2013, 00:03:33 »
Eiköhän me pystytä tämä kestämään yhdessä ja erikseen  :hoiva:,
ottaahan se päähän ettei pysty kuin ennen  >:(,
mutta ei kannata kuitenkaan jäädä paikoilleen hampaita kiristelemään   ~:/,
vähän sulatellaan aina välillä ja rämmitään sitkeästi eteenpäin vaikka välillä kirpaseekin  :thumbsup:,
hitaasti mutta varmasti  ::).
Näin ainakin minun täytyy aina välillä tsempata itseäni,
silloin kun on henkisesti se parempi hetki,
ettei putoa ihan syviin vesiin,
ja muistaa että jollain toisella on vielä huonommin :-\.
Joten  :hali: kaikille, ja tuuppaus eteenpäin  :thumbsup:
rikki niskasta varpaisiin

Sasu

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 719
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #39 : Helmikuu 25, 2013, 20:18:46 »
Kiitos Peikko tuuppauksesta  ;) se tuli nyt tarpeeseen  :)
selkärankareuma, lannerangan osittain pitkälle edennyt rappeuma, Raynaud´n oireyhtymä, migreeni, gastriitti, SAD

Peikko

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 2533
  • :)
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #40 : Helmikuu 25, 2013, 23:07:48 »
hyvä Sasu jos auttoi edes vähän  :),
aina välillä jaksaa ajatella kuten eilen, sillä sitä taas jaksaa :jeee:
rikki niskasta varpaisiin

Kaustinen

  • Administrator
  • ******
  • Viestejä: 1180
  • Elä elämäsi hymyillen, hymyillen läpi kyynelten!
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #41 : Helmikuu 25, 2013, 23:45:24 »
No niin tuli tuuppaukset tarpeeseen tännekin, Peikko. Kiitos, että jaksoit kannustaa  :hali: Välillä tekee hyvää asioita sulatella ja vähän purnatakin, mutta ei kovin pitkään..

.. onneksi on välillä niitä parempia päiviä ja myös entisen tilalle on tullut uusia hyviä ystäviä ja asioita, joista voi nauttia  :)
"Älä sinä tyttö koskaan katkeroidu, sillä sitten ei enää mikään auta!"
- mummu -

Psoriasiartropatia/moninkertainen sekundäärinen nivelrikko
HMS/EDS
Määrittämätön nikamasairaus
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Uniapnea
Metabolinen oireyhtymä
Essentiaalinen verenpainetauti

Peikko

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 2533
  • :)
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #42 : Helmikuu 26, 2013, 10:02:38 »
olen aika huono purnaamaan läheisilleni,
siksi tämä sairauteni pitkäaikaisuus tuli täysin yllätyksenä heille,
mutta tämä kanava on auttanut minuakin avautumaan
ja ollut minulle helpompi tapa purkaa tuntojani, kiitos teille  :hali:
rikki niskasta varpaisiin

satuo

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 2288
  • Aina jossain paistaa aurinko.
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #43 : Maaliskuu 12, 2013, 22:42:53 »
Alan olla jotenkin sinut tilanteeni kanssa.   :-[
Pakko se on hyväksyä, ettei kovin hääviä tulevaisuutta ole edessä... Se on fakta, että kun olen nyt yli kaksi vuotta akuutisti sairastanut, kaksi isoa leikkausta tehtynä, eikä voinnissa paranemista, ei kovin optimisti voi olla. En voi istua noin 10 minuuttia pitenpään. Saatikka sitten keskittyä mihinkään. Opiskelut, työt (myös osa-aikainen), matkailut, harrastukset saa todella unohtaa ainakin vuodeksi vähintään...
Joutuu jo miettimään ihan tosissaan, että miten kotona pärjää ilman apua... Varsinkaan, jos tilanne ei pian muutu.  ~:/
Eipä oikein yhteiskunnaltakaan ole ymmärrystä herunut. Läheisiltäkin niukasti. Eihän selkäsairaus ole VAKAVA!!!  :'(

Peikko

  • Klubilainen
  • ******
  • Viestejä: 2533
  • :)
Vs: sairauden hyväksyminen
« Vastaus #44 : Maaliskuu 12, 2013, 22:47:40 »
vähän samansuuntaiset mietteet täälläkin.
jos kaksi selkäleikkausta ei tuonut toivvottua tulosta ja polvi loppusuoralla ja lonkat rikki,
niin miten jatko, kaikki on vähän epäselvää, miten tästä jatkaa eteenpäin??
ja silti pitäis olla työkuntoinen kuntoutustukipäätöksen mukaan.
Saa nähdä miten tästä noustaan ja kuinka kauan se vie?
rikki niskasta varpaisiin