Kirjoittaja Aihe: Aamuherääminen  (Luettu 3778 kertaa)

diisa

  • Sr. Member
  • *****
  • Viestejä: 1079
Aamuherääminen
« : Joulukuu 17, 2006, 09:26:56 »
Luin tuota nukkumispalstaa, ja tuli mieleen kun on niin vaikeita nää aamut.. :haukoitus:

-Minulla, kun herään, levoton luonteeni kun on , pomppaan aika pian ylös, sormi ojossa kahvinkeittimelle, se on pelastus! (-valmiiksi ladattuna jo illasta)
-aamupostin haen aina avojaloin, oli talvi eli kesä, samalla auton pistoke paikoilleen, se ei mee millään, alkaa sopivasti suututtaa,
-kipu raastaa, pitäs pian kipulääkkeet...
Jos on työaamu, suihkuun pian, ensin lämmin, sitten niin kylmää kun saa hanasta, ajattelen että kaikki tekee näin, joo se kuuluuki tehä..
-muistan taas että ne kipulääkkeet, (vai joko otin , mites se nyt oli...ainaki ajattelin ottaa..)pian suuhun ja äkkiä kahvia  :kahvee:
-siitä se aamu alkaa, menee kyllä kauan, ennenkuin on jonkinlaisessa tasapainossa  :-[, kivun, väsymyksen ja kaiken muun kanssa.

 Mites te muut  :-\
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 17, 2006, 19:47:36 kirjoittanut diisa »
Sitä ei tiedä kuinka syvällä pohja on, ennen kuin sinne putoaa.
- F.R. Laing

sini

  • Ex-member
Vs: Aamuherääminen
« Vastaus #1 : Joulukuu 17, 2006, 16:00:28 »
Normiaamuherätys (=työaamuna) varttia vaille seitsemän soi kännykästä Aknestikin Missä on mun sinitaivas.
Kohottaudun vuoteen reunalle ja ihmettelen, mikä päivä on, konkoilen vessan kautta keittiöön, laitan vettä vedenkeittimeen
ja napsautan päälle, laitan kisulille ruuat, haen aamulehden, laitan aamuteen ja pari voileipää, lueskelen lehteä.
Vartin yli seitsemän menen herättämään lapsostani (15-v). Se on mielestäni ankean aamun paras hetki. Silittelen, taputtelen, höpöttelen.
Usein otan kisulin mukaan ja yhdessä herättelemmme lapsosta. Minusta on niin ihanaa, kun hän antaa minun silitellä poskea, hiuksia,
taputella ja paijata ja jutella höpöjä. Usein hän tarraa mua kädestä kiinni, vetää sen tiukasti itseään vasten ja tuhisee unisena.
Lopulta hän kömpii ylös ja sitten alkaa se ruljanssi, vessa-vaatteet-meikit-halit, ja lähtee kouluun noin varttia vaille kahdeksan.
Minä laitan itselleni eväät, otan lääkkeet, puen ja lähden töihin kahdeksan aikaan, jos kävellen, vartin yli jos polkupyörällä.
Perjantaiaamuna lähden tuntia aikaisemmin, joten herättelen lapseni siinä, kun olen lähdössä.
Lauantaiaamu ja sunnuntiaaamu on sitten lötköttelemistä varten. Nukun niin pitkään kuin nukuttaa ja puuhaan, mitä puuhaan tai olen
puuhaamatta, jos ei huvita puutaha. Aion opetella hiljentämään sen huutavan äänen korvissani, että "pitää siivota ja pitää sitä sun tätä".
En aio kuunnella sitä enää, enkä tuntea huonoa omaatuhntoa tai syyllisyyttä. Teen kun teen. Jos se jotakuta rassaan, niin on hänen ongelmansa.

diisa

  • Sr. Member
  • *****
  • Viestejä: 1079
Vs: Aamuherääminen
« Vastaus #2 : Joulukuu 18, 2006, 11:32:23 »
heippa

Mietin itekseni tuota heräämistä aamulla.
-kyllä siihen joskus sellainen välähdys tulee, että on kuitenkin ihana elää ja herätä uuteen päivään, vaikka onkin vaikeeta.
-sitten minulle tämä foorumi on aika tärkeä, tulen aika pian tänne katsomaan, mitä muille ystäville kuuluu, aina ei toki jaksa moni kirjoittaa, sehän on selvä, mutta itse sitten joskus innostun, ja ajatukset vaihtuu ja päivä pääsee alkuun.

-hyvä päivää kaikille, älkää väsyttäkö puhki itseänne, joulupuuhilla, poltellaan kynttilää välillä ja katellaan sitä ihan rauhassa.         
t.diisa
Sitä ei tiedä kuinka syvällä pohja on, ennen kuin sinne putoaa.
- F.R. Laing

mariamilla

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 117
  • Selkäpotilas v:sta 1967
Vs: Aamuherääminen
« Vastaus #3 : Joulukuu 20, 2006, 00:09:48 »
Aamuherääminen on minulle aina vähän hankalaa,ensinnäkin särkyjen takia ja kun särkylääkkeet ja muut lääkkeet on otettu, kahvi juotu, sitten vielä petiin odottamaan särkyjen helpotusta,että saisi vaatteet päälle. Siinä tulee päivän lehti luettua aika tarkaan.

Koira odottaa ja seuraa tarkaavaisena joko pian pääsisi lenkille. Se tulee tarkkailemaan mitä laitan päälleni, jos vedän lenkkipukua niin alkaa juoksu omia valjaita etsimään, mutta jos puen vain oloasua niin se menee pää lattiaa vasten tuijottamaan, eipä siinä sitten auta kuin lähteä tuohon metsään ja päästää koira juoksemaan.

Lenkin jälkeen onkin mentävä pesulle ja vaihtaa kuivaa ylle. Työt eivät haittaa harrastuksia, joten loppupäivä kuluu käsitöitä tehden, musiikkia kuunnellen ja netissä luuratessa. Tämä netti on minulle myös henkireikä ja ystävien "tapaamispaikka"  :vrolijk_26:
Kipu ainainen ystäväni ja viholliseni :(