Kirjoittaja Aihe: Kivun vaikutukset psyykkeeseen  (Luettu 16395 kertaa)

ereritu

  • Hero Member
  • ****
  • Viestejä: 540
Vs: Kivun vaikutukset psyykkeeseen
« Vastaus #15 : Marraskuu 20, 2015, 19:15:52 »
Ei ,
hiukan samanmoisia kokemuksia. Joita en jaksa nyt selittää.
  Psyyke-kipu -kaikki kehossa tapahtuva.
Niillä on yhteys keskenään ja ne vaihtelee tilanteiden mukaan.  :hali:   ja kunnioitus nuillekin luonnonluomille toiminnoille,mitkä ovat yksilöllisiä. Mutta joku tietoisuus hyväksyminen pitkäaikaisen kivun kanssa, loppujen lopuksi, opettaa meitä itsestämme tajuamaan enemmän. Ei auta enää olla kovis-pinnalla vaan hyväksyä. Jos mieleistä niin kipukin siedettävää jos ylikäsityksen ja oikeusopin menevää. Kipua ei jaksa tai se tuntuu on kovempana.

trochanter

  • Global Moderator
  • ******
  • Viestejä: 1686
Vs: Kivun vaikutukset psyykkeeseen
« Vastaus #16 : Marraskuu 21, 2015, 10:11:39 »
Hortensia, taitaapa se juuri noin olla kuin kirjoitit! Ja todettuahan on, että kun stressi hellittää, hellittää ihmisen elämässä paljon muukin.
seropositiivinen nivelreuma (dg 03), kilpirauhasen vajaatoiminta (dg 07)

Niskajumi

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 12
Vs: Kivun vaikutukset psyykkeeseen
« Vastaus #17 : Helmikuu 21, 2017, 11:30:40 »
Kivun vaikutukset psyykeeseen.. ja psyyken vaikutus kipuihin. Jälkimmäisestä.. Mä alan omalta osaltani allekirjoittamaan hyvin vahvasti sen, että psyykeellä on iso vaikutus kipuihin. Lyhyesti omaa taustaani: työpaikan vaihto 2010, kova työstressi, burn-out, reuman pahentuminen, vuoden saikku, osa-aikatyötä v. 2013, työstressi, työpaikan vaihto lokakuussa 2015 (osa-aikatyö). Lääkitystä on muutettu viimeksi elokuussa 2015. Viimeiset ajat vanhassa työssäni olin henkisesti todella loppu ja fyysisesti todella kipeä. Selkää pakotti töissä ja töiden jälkeen ja aamulla raajat olivat todella kankeat. Jo muutamassa kuukaudessa vähemmän stressavaa työtä kivut ovat helpottuneet huomattavasti. Sen huomaa että selkää särkee ajoittain töissä ja välillä töiden jälkeenkin. Samoin kuin välillä raajakipuihin havahtuu. Mutta jotenkin tuntuu, ettei tuo kipu pääse samalla tavalla kuvainnollisesti "ihon alle" vaan sen vaan toteaa samaan sävyyn kuin huomaa nälän tunteen. En usko, että tämä on tietoista vaan uskon, että nyt kun koko kroppa on vapautunut ylikuormituksesta ja kivulle on se tila, minkä se luonnollisesti tarvitsee, ei sen tarvitse ilmoittaa itsestään samalla tavoin kuin ennen. Kuulostaako ihan höpöhöpöltä  :D ?

Prikulleen samanmoiset ajatukset. 2003 asti kipuillut. Alussa olin 500m päiväkävely kunnossa. pääsin tules kuntoutukseen jossa oli mukan psykologi. Antoi koulutusta ja henk. koht ksekusteluja. Hän sanoi että omalla psyykkeellä on suoranainen vaikutus kipuun jos psyyke on alamaissa niin kipputulee vahvempana. yli 10v nyt iskias kipuillut viikottain ja huomaan kun fyysinen ja henkinen stressi taso nousee niin kivun tuntemukset kasvaa suoraan verrannollisesti.
Pahinta on kun ns. asiantuntijat latistaa kivusta.
Kaksi vuotta sitten fysiatrian ylilääkäri sai näkemään punasta. 3kk iskias säryt säteili molempiin lajkoihin tai välillä jalkaa vaihtaen saikulla kyseisen ajan. Otettin MRI syy löytyi mutta heidän mielestään niin vähäinen ettei tuon takia kannata leikata. Kysyi tältä ns. YLI lääkäriltä että ei leikata vaikka kolmen tunnin työskenetlyn jälkeen on enemmän kuin todennäköistä kun hermo sävistää jalkoihin niin jalat häviää alta. siinä kun makoilee 10 min niin pääsee kipujen kanssa joten kuten liikkelle. Lääkäri vastasi lakonisesti ettei se tässä tapauksessa ole vaarallista että sulta jalat häviää päivittäin alta.
Siinä vaiheessa aloin laittamaan kenkiä jalkaan ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.